Aatelniemen kylä

Aatelniemi on omaleimainen kylä, jonka juuret ulottuvat 1700-luvun alkuun. Kylän ydin muodostui Gråhofin kartanon (myös Harjamäen kartano ja nykyisin Wirmahovin) ympärille, kun Harmajärven niemelle nousi kivinen päärakennus palkkiona kruunun palveluksesta. Kartanon vaikutuspiiriin syntyi torppia, työväenrakennuksia ja vähitellen pysyvää asutusta. Kansan suussa alettiin puhua Aatelniemestä ja tämä nimi jäi elämään.

Nykyään Aatelniemessä asuu noin 800 asukasta. Vaikka lähimpään kaupunkiin on vain 20 kilometriä, kylä on säilyttänyt eristäytyneen ja yhteisöllisen luonteensa. Täällä kaikki tuntevat toisensa, ja monilla suvut ovat asuneet samoilla mailla sukupolvien ajan. Kyläläiset ovat ylpeitä menneisyydestään, perinteistään ja ainutlaatuisesta kulttuuristaan.

Luonto ja maisemat

Aatelniemi sijaitsee eteläisen Suomen kumpuilevassa järvimaisemassa, jossa metsät, suot, pellot ja Harmajärvi muodostavat kylän ympäristön. Maisemaa ovat muovanneet vuosisatojen maanviljely, laidunnus ja kartanon vanhat ratsastusreitit, mutta myös villi luonto on säilyttänyt vahvan otteensa alueesta.

Kylän länsilaidalla kohoaa Harjamäki, jonka rinteillä kasvavat ikivanhat hongat. Vuorelta on löydetty kiviraunioita ja vanhoja rajamerkkejä, joiden alkuperästä liikkuu monia tarinoita. Ja yhä edelleen jotkut kyläläiset väittävät nähneensä Harjamäen valoja öisin.

Harmajärvi on kylän tärkein vesistö. Sen rannalla Wirmahovi kohoaa ylväänä, ja järven poukamat toimivat uimapaikkoina, kalastuskohteina ja talvisin retkiluistelureitteinä. Järven rannalla sijaitseva Kruunulahden niemi tunnetaan myös kyläläisten juhannuskokosta ja perinnejuhlista.

Alueet

Wirmahovin kartanoalue, joka muodostuu kartanosta, taitelijiaresidenssi Villa Harmasta, Noidan mökistä ja tallialueesta sijaitsee Harmajärven niemen kärjessä (Wirmahovin tarkempi esittely). Muuten alueella on harvakseltaan rakennettuja, vanhoja kesähuviloita ja modernimpia yksityisasuntoja.

Ratsupää sijaitsee lähellä Wirman kartanoa. Sinne on perustettu Ratsupään kilpailukeskus, joka rakennettiin Wirmahovin vanhoille harjoitusalueille Ratsupellolle. Kilpailukeskuksen yhteydestä löytyy myös vierastallit ja majoitustiloja ratsastajille sekä eläinlääkäriasema Kruunukavio ja varusteliike Aateli (Ratsupään Kilpailukeskusen tarkempi esittely). Alueelta löytyy jonkin verran asuintaloja, lähinnä edullisia kerrostaloja ja rivitaloja, jotka houkuttelevat erityisesti nuoria aikuisia.

Honkapelto sijaitsee Aatelniemen pohjoislaidalla, pienten metsäsaarekkeiden reunustamana. Alue on saanut nimensä Honkalan tilasta, joka on ollut samalla suvulla jo useita sukupolvia. Seudulla tuoksuu kesäisin kuiva heinä ja aamukaste, ja tiellä voi vielä tulla vastaan traktori tai lehmälauma. Honkapelto on harvaan rakennettu alue, joka muodostuu pääosin vanhoista maatiloista ja niihin liittyvistä talousrakennuksista, mutta sinne on myös alkanut muuttaa muutamia uusia pienviljelijöitä ja luonnonläheistä elämää etsiviä kaupunkilaisia.

Aatelniemen vanha keskus on koko kylän sydän. Siellä sijaitsevat muun muassa Korpelan Puoti, vanhan pappilan kylätalo, Tuoppi & Tupasvilla, Aatelniemen kyläkoulu ja vanha kivikirkko. Torilla järjestetään tapahtumia, joista tunnetuin on Aatelniemen joulutori. Asuinrakennukset ovat pääasiassa perinteisiä rintamamiestaloja ja hirsirakenteisia pihapiirejä. Tuoppi & Tupasvillan naapurissa on myös Vanha Apteekintalo, joka on remontoitu asumiskäyttöön vuokralaisille. Tunnelma on lämmin ja keskustassa kaikki tuntuvat tietävät toisensa. Vanhan Apteekintalon asukkaisiin tosin suhtautudaan hieman epäillen, sillä moni heistä viipyy vain hetken aikaa.

Hiironiemi Wirmahovin eteläpuolella on pieni, hieman syrjässä oleva niemi, jonne vie mutkikas hiekkatie. Alueella on koskemattomia rantoja ja paljon tiheää metsää, mutta myös jotain asuintaloja. Hiironiemestä löytyy myös Aatelniemen vanha parantola, nykyinen Yrttipirtti, jossa pyöritetään bed & breakfast -toimintaa. Parantolan pihapiiristä löytyy vanha savusauna, jonka uskotaan parantavan kaikki vaivat. Parantolan pihaa reunustavaan metsään on myös merkitty hiljentymisen polku.

Veneranta on Aatelniemen uusin asuinalue, joka on rakennettu entisen sahatontin läheisyyteen. Siellä on moderneja rivitaloja ja muutama arkkitehtonisesti näyttävä omakotitalokin. Alue on ollut erityisesti lapsiperheiden suosiossa ja sieltä löytyykin Venerannan uusi, suuri leikkipuisto sekä Venerannan päiväkoti. Maisema on avara, ja järvelle avautuvat näkymät tekevät alueesta halutun. Alueelta on myös hyvät kulkuyhteydet kaupungin suuntaan. Asuinalueen lisäksi Venerannassa on pieni vierasvenesatama ja Aatelniemen yleinen uimaranta.

Pelmasuo on myös uudehko asuinalue keskustan itäpuolella. Alue on rakennettu vanhan kosteikon pääälle 2000-luvun alussa. Pelmasuo kilpailee Venerannan kanssa lapsiperheiden ja etätyöläisten suosiosta, sillä kulkuyhteydet kaupunkiin ovat erinomaiset, ja alueella on rauhallinen, naapurustomainen tunnelma. Pelmasuo on vaihtoehdoista edullesmpi. Alueella on pääasiassa rivitaloja, pienkerrostaloja ja muutamia moderneja omakotitaloja. Pelmasuo sijaitsee kauempana Wirmahovin kartanosta ja Aatelniemen historiallisesta alueesta ja se onkin kylän ehkä kaupunkilaisin kolkka. Pelmasuolta löytyy oma lähikauppa ja päiväkoti.

Sahapiha, Aatelniemen vanha teollisuusalue, sijaitsee Venerannan ja Aatelniemen keskustan välimaastossa, lähellä valtatieliittymää. Alueella toimi aikanaan Aatelniemen saha ja puutavaravarasto, joiden jäljiltä maisemassa näkyy edelleen vanhoja tiilisiä varastorakennuksia, graffitein koristeltuja peltihalleja ja hiljalleen luontoon katoavia raiteita. Nykyään alueesta suuri osa on hiljentynyt ja osin pusikoitunut, mutta betoninharmaa Aatelniemen ostari tarjoaa siellä välttämättömiä palveluita. Vanha teollisuusalue ei ehkä pääsisi kylän matkailuesitteeseen, mutta kylän nuoria hylätyt varastohallit tuntuvat kiehtovan. Alueen kehittämiseen olisi kiinnostusta, mutta suunnitelmasta ei olla päästy yksimielisyyteen. Dora ja Angelica lobbaavat suuren taidehallin puolesta, kiinteistövälittäjä Jukka Leppälä taas visioi toista Venerannan kaltaista asuinaluetta. Heta Peltala haluaisi säilyttää jotain vanhoja rakennuksia muistona sahateollisuuden merkityksestä kylälle.

Lummela on idyllinen lehtipuualue Aatelniemen koilliskulmassa. Se rajautuu Honkanummen maatalousalueen ja Pelmasuon väliin. Puistomaisella alueella on kauniita luonnonvairaisia niittyjä. Se on saanut nimensä vanhasta Lummen suvun kesähuvilasta, jonka puutarha on rakentunut kirkasvetisen pienen lammen ympärille. Nyt huvila ja sen puutarha ovat kuitenkin olleet asumattomina jo pitkään.

Harjamäki on Aatelniemen korkein kohta. Harjun huipulta näkymät Harmajärvelle ja kartanolle ovat upeat. Harjamäkeä kiertää Jänelmän metsäalue. Se on hyvin harvaan asuttu ja pääasiassa luonnontilainen. Jänelmän vanhoissa metsissä risteilee paljon kiinnostavia polkuja ja myös joitain ratsastukseen sopivia reittejä.

Kruunusalo on vanha virkistyssaari, joka on yhdistetty mantereeseen pengertiellä. Nykyään Kruunusalossa on muutamia modernisoituja vanhoja huviloita sekä pieni yleinen uimaranta, jossa sytytetään joka kesä perinteinen juhannuskokko. Saarella on myös purjehdusseuran vanha maja, nykyään lähinnä satunnaisessa käytössä. Kruunusalo on kyläläisten suosima päiväretkikohde.

Kylän tärkeimmät paikat

Korpelan Puoti, kylän vanha kauppapuoti, on Aatelniemen arjen keskus. Ilona Korpela pitää puotia ja tietää aina viimeisimmät juorut. Puodissa myydään päivittäiselintarvikkeita ja paikallisten tuottajien ja käsityöläisten tuotteita. Puodilta löydät myös postin toimipisteen ja kylän virallisen ilmoitustaulun, jonka aktiivisin käyttäjä on Aatelniemen kyläyhdistys.

Tuoppi & Tupasvilla, tutummin "Tupa", on kylän paikallispubi, jota Ripa Koivento pyörittää. Tupa on paikka, jossa kyläläiset kokoontuvat vaihtamaan kuulumisia ja nauttimaan perinteisestä "Tupasvillan erikoisesta",paikallisesta marjalikööristä. Ripan järjestämä pubivisa torstai-iltaisin on kaikkien suosikki, ja etenkin Osku Luoto tunnetaan mestarillisista paikallishistorian tiedoistaan.

Vanha Pappila toimii nykyään kylätalona, jonka kahvila Pappilan Pirtti on nuoren Ansku Niemisen pyörittämä. Pappilan Pirtissä pidetään kyläyhdistyksen kokoukset, käsityökurssit ja kylän yhteiset puurojuhlat joulun alla. Pappilasta löytyy myös vanha kirjasto, jonka kätköistä voi löytää kiinnostavia tarinoita kylän historiasta. Kesäisin pappilan omenatarha on suosittu paikka niin kyläläisten kuin matkailijoiden keskuudessa.

Yrttipirtti, entinen parantolarakennus, toimii nykyään Hanna Peltolan bed & breakfast -majatalona. Yrttipirtissä järjestetään myös jooga- ja meditaatioretriittejä, ja monet uskovat parantolan seinien kätkevän sisäänsä vanhoja tarinoita.

Aatelniemen kyläkoulu on pieni mutta elinvoimainen koulu, joka toimii myös paikallisen urheiluseuran Aatelvoiman kokoontumispaikkana. Koulun yhteydessä toimii myös Aatelniemen kirjasto.

Aatelniemen ostari on monien mielestä kylän harmaanbetoninen häpeäpilkku. 90-luvulla valtatieyhteyden varteen rakennettu virastotalo ja ostoskeskus ei herätä arkkitehtonista ihailua eikä hengi historian romantiikkaa, mutta tarjoaa arjen tarpeelliset palvelut: ostoskeskuksessa toimii Aatelniemen S-market, apteekki, parturi-kampaamo ja pizza-ravintola KyläCorner, virastotalossa myös muita lähipitäjiä palveleva terveysasema (jonka jatko on alati uhattuna) ja kunnan palvelupiste, joka on auki tiistaisin ja torstaisin. Joidenkin kyläläisten mielestä ostari vei mukanaan kylän vanhan tunnelman, mutta toiset arvostavat sen tarjoamia palveluja.

Kulkuyhteydet

Aatelniemi sijaitsee hyvien yhteyksien varrella, vain 20 km päässä lähimmästä kaupungista. Eteläpuolen valtatie tuo liikenteen suoraan kylän laidalle, ja kylän halki kulkeva päällystetty kylätie yhdistää asuinalueet, kartanon ja keskustan. Kylää palvelee myös kaksi bussilinjaa. 91A kulkee kaupungista Venerannan kautta kylän keskustaan useita kertoja päivässä. 91B ajaa harvemmin Honkapellon ja Lummelan kautta keskustaan, palvellen erityisesti harvemmin asuttuja alueita. Venerannan satamassa on pieni laituri ja kesäisin erityisesti matkailijoiden suosima vesibussiyhteys kaupunkiin Harmajärven yli. Satamasta voi myös vuokrata veneitä ja kajakkeja. Raisa Myllymäen mies on jo virallisesti eläkkeellä, mutta ajelee taksia Aatelniemen alueella ja kiireisinä aikoina saattaa apulaisena toimia muutama kylän nuorista, ajokortin saaneista.

Kylän arki ja juhlat

Aatelniemessä elämä kulkee luonnon ja vuodenaikojen rytmissä. Aamulla Korpelan puodissa kuulee tuoreimmat juorut, lounasaikaan Pappilan Pirtissä käy kuhina ja iltaisin maailmaa voi parantaa "Tuvan" lämmössä. Perinteet ovat kylässä vahvoja, ja vuodenaikoihin liittyvät juhlat ja tapahtumat ovat tärkeitä yhteisöllisyyden ylläpitämisessä.

Suurimpia tapahtumia ovat Aatelniemen Perinnepäivät, jolloin kylässä nähdään vanhoja hevoskärryjä, työhevoskilpailuja ja käsityöläisiä. Kesäinen juhannuskokko Kruunulahdessa kerää kyläläiset yhteen, ja joulun aikaan Aatelniemen joulutori houkuttelee paikalle myös paljon turisteja.

Harrastukset ja kulttuuri

Aatelniemen luonto houkuttelee ulkoilijoita ympäri vuoden. Harjamäen patikkapolut, järven ladut ja Jänelmän metsäreitit ovat suosittuja niin paikallisten kuin matkailijoiden keskuudessa.

Kylän käsityökerho kokoontuu säännöllisesti Pappilalla, ja taiteilija Angelica Ranta ohjaa akvarellikursseja Villa Harmassa ja myy töitään Korpelan Puodissa. Kyläyhdityksen ylläpitämä, perinteikäs Torpparikuoro esiintyy kaikissa kylän yhteisissä juhlissa.

Aatelniemen nuoriso kokoontuu kartanon maiden laitamille Vanhaan Kivinavettaan, josta on tullut epävirallinen hengailupaikka. Aatelniemen nuorisokerho järjestää peli-iltoja ja elokuvanäytöksiä kyläkoulun liikuntasalissa. Urheiluseura Aatelvoima tarjoaa kerhoja ja lajikokeiluja lapsille ja nuorille.

Pelmasuon alueella toimii Sorvasmäen Ratsastuskoulu, jonka toiminnan yllä kuitenkin leijuu varjo, sillä yrittäjä etsii tallialueelle uutta vuokraajaa. Toistaiseksi ratsastuskoulutoiminta pyörii kuitenkin edelleen ja asiakkaita riittää etenkin Pelmasuon ja Venerannan asukkaista. Lisäksi Honkalan tilalta löytyy kaksi kilttiä ponia, joita pariskunta välillä tarjoaa talutusratsastukseen ja poniajeluille kylän tapahtumissa.

---

Kylän historia ja kehitys

• Kylä syntyy kartanon ympärille

  Aatelniemen kylän synty ajoittuu 1700-luvun alkuun, kun Ruotsin valtakunnan maata alettiin jakaa aatelissuvuille verovapaina palkkiona virka- ja sotapalveluksista. Tällöin rakennettiin myös Gråhofin kartano (nykyinen Wirmahovi) Harmajärven niemelle, jota ympäröivät metsät, suoalueet ja vanhat hirvipolut. Kansan parissa paikasta alettiin pian puhua "Aatelniemenä", ja nimi jäi elämään.

  Aluksi alueella ei ollut varsinaista kylää, vaan alueen väestö koostui kartanon väestä, muutamista mökkiläisistä ja metsästäjistä. Kartanon ympärille muodostui hiljalleen pysyvämpää asutusta: palvelusväkeä, torppareita ja käsityöläisiä, jotka elivät kartanon taloudellisen ja sosiaalisen keskuksen varassa. Kylän kehitys oli hidasta mutta vakaata.

  Ruotsin ajan lopulla, 1700-luvun loppupuolella, hengellinen elämä vahvistui, ja alueelle perustettiin pieni hirsikappeli, joka palveli kartanon ja torpparien tarpeita. Kyläläiset elivät tiiviisti luonnon ehdoilla, mutta myös kartanon johdon alla.

  1700-luku

• Kasvun vuosisata

  Suomen siirtyessä Venäjän suuriruhtinaskunnaksi 1809, Aatelniemi säilyi pitkälti entisellään, mutta uuden vuosisadan myötä kylä alkoi hiljalleen muuttua. Gråhofin kartanon vaikutus laajeni: pellot, metsät ja laidunmaat kasvoivat, ja kylään syntyi useita torppia ja työväenasumuksia. Torpparilaitos sitoi suuren osan kyläläisistä kartanon työvoimaksi, mutta mahdollisti myös omien pienviljelmien pyörittämisen.

  Kylän talous alkoi monipuolistua, kun käsityöläisiä, seppiä ja kalastajia toimi kartanon ohella, ja maantiet alkoivat yhdistää Aatelniemeä muihin pitäjiin. 1860-luvun nälkävuodet koettelivat myös Aatelniemeä, mutta kartanon varastot ja kirkkoyhteisön apu pelastivat monia.

  Vuonna 1867 valmistui kivikirkko, joka korvasi vanhan hirsikappelin. Kivikirkon viereen rakennettiin pappila ja sen takana on kauniin puistomainen hautausmaa. Kirkon ympärille rakentui pikkuhiljaa Aalteniemen vanha keskus. 1870-luvulla perustettiin kansakoulu, osin kartanon tuella, ja sen myötä kylään syntyi ensimmäinen lukutaitoinen sukupolvi.

  1800-luvun lopulla suomalaisuuden aate alkoi hiljalleen tavoittaa myös Aatelniemeä. Vaikka Gråhofin väki puhui edelleen ruotsia, kansallishenki löysi tiensä torpparimökkeihin.

  1800-luku

• Sodan varjot ja jälleenrakennus

  1900-luvun alku toi Aatelniemeen suuria yhteiskunnallisia jännitteitä. Torpparilaitoksen epäoikeudenmukaisuus nousi keskusteluun, ja sisällissota vuonna 1918 jakoi kylän kahteen leiriin: kartanonväkeen ja työläisiin. Vaikka varsinaista taistelua ei kylässä käyty, Ratsupään nuorten miesten osallistuminen punaisten riveihin jätti jakolinjan, joka on joskus nähtävissä vielä tänä päivänäkin.

  Torpparivapautus 1918 mahdollisti itsenäisten tilojen synnyn, ja monet lunastivat maata itselleen. Kartano menetti valtaansa, mutta säilyi edelleen näkyvänä ja vauraana.

  Talvi- ja jatkosodat jättivät syvät jäljet kylään. Miehiä kaatui rintamalla, ja Hiironiemen alueella toimi tilapäinen sotasairaala. Sodan jälkeen kylään majoitettiin evakkoja Karjalasta, mikä toi mukanaan uusia kulttuurivaikutteita ja pysyviä asukkaita.

  Sotien jälkeen modernisaatio alkoi muuttaa Aatelniemeä. Maaseudun autioituminen vaikutti kylään merkittävästi, kun nuoret lähtivät kaupunkeihin paremman elämän toivossa. 1970-luvulla perustettiin Aatelniemen kyläyhdistys, jolla on ollut merkittävä rooli kyläkoulun säilyttämisessä, perinteiden vaalimisisessa ja Aatelniemen modernissa kehityksessä.

  1900-luku

• Perinteet elävät

  2000-luvulla Aatelniemi on säilyttänyt omaleimaisuutensa ja historiallisen kerroksellisuutensa, mutta myös löytänyt uutta elämää. Perinteisen maanviljelyn ohella matkailu- ja majoitusala on noussut merkittävään asemaan. Aatelniemen kylä vetoaa matkailijoihin, jotka hakevat luonnon rauhaa ja historian haviana. Wirmahovin vaikutuksesta myös alueen hevoskulttuuri on edelleen vahva.

  Aatelniemen kylässä elää edelleen vanhoja sukuja, mutta näiden rinnalle on tullut taiteilijoita, käsityöläisiä ja etätyöntekijöitä, jotka ovat kunnostaneet vanhoja rakennuksia ja löytäneet Aatelniemestä uuden kodin.

  2000-luku

---

Tarinoita ja uskomuksia Aatelniemen kylästä

Aatelniemen kylä on täynnä vanhoja tarinoita, uskomuksia ja hiljaisia varoituksia, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Monet liittyvät Gråhofin kartanoon (nykyiseen Wirmahoviin) sen historiaan, väkeen ja maisemiin. Vaikka osa pitää tarinoita pelkkinä kansanperinteen rippeinä, toiset vannovat niiden todenperäisyyden nimeen.

Harjamäen valot

Kylän länsilaidalla kohoava Harjamäki on ollut jo vuosisatoja mystinen paikka. Vanhojen kertomusten mukaan vuoren laella sijaitsi muinainen uhrilehto, jossa uhrattiin metsästysonnea ja hyvää satoa varten. Kristinuskon myötä lehto julistettiin pakanalliseksi, ja papit varoittivat kulkemasta sinne, sillä ”vuoren väki” ei pitänyt häiriöistä. Nykyäänkin kyläläiset kertovat syksyisin liikkuvista valoista, jotka vilkkuvat rinteillä kuin kulkijat lyhtyineen, vaikka paikalla ei pitäisi olla ketään.

Nuoret käyvät joskus testaamassa rohkeuttaan yöllisillä retkillä Harjamäellä. Harva viipyy siellä kauan. Kylässä kerrotaan tapauksista, joissa nuorten palatessa on polun varrelta löytynyt outoja jalanjälkiä...

Parantajan peili

Yrttipirttissä on vanha peili, joka on säilynyt siellä parantolan ajoilta. Peiliä pidetään kauniina, mutta sen lasi ei koskaan heijasta valoa täysin luonnollisesti, vaan aivan kuin se näyttäisi aina hieman väärän kuvan katsojastaan.

Huhujen mukaan peilin kehys kuumenee joskus ilman syytä, ja jotkut hotellivieraat ovat sanoneet nähneensä siitä jonkun seisomassa takanaan, vaikka huone on ollut tyhjä. Kyläläisten keskuudessa kiertää tarina, jonka mukaan peili kuului aikanaan yhdelle parantolan potilaista, joka ei koskaan toipunut, ja joka jäi jollakin tapaa siihen vangiksi.

Unohdettu paja

Vanhojen kertomusten mukaan Gråhofin ensimmäinen sepänpaja ei ollut aivan tavallinen. Siellä valmistettiin hevoskenkiä, jotka oli tarinan mukaan "siunattu väärällä tavalla". Ne saattoivat tuoda lyhytaikaista onnea, joka kuitenkin lopulta päättyi aina onnettomuuteen.

Paja paloi arvoituksellisesti eräänä syksynä 1800-luvun lopulla. Siitä jäi jäljelle vain kivenmurikoita ja kertomus siitä, että jos löytää pellolta hevoskengän, jossa on kolme lovea, sitä ei saa nostaa ylös. Erään Honkalan tilan isännän sanotaan kerran tehneen niin, ja hänen lampolansa syttyi palamaan samana yönä.

Kartanonherran hevosveikkaus

Kalevi Koivento, Harjalahden kartanon (nyk. Wirmahovi, aiemmin Gråhof) viimeinen isäntä ennen Doraa, tunnettiin kylässä itsepäisenä mutta salaperäisenä miehenä. Hän oli myös innokas raviveikkaaja, ja yksi tarina kertoo, että kartanon säilyminen ratkesi hänen viimeiseen vetonsa.

Hänen sanotaan kerran lyöneen vetoa koko kartanon puolesta, ja vaikka kaikki pitivät sitä hulluna riskinä, hän osui oikeaan. Kyläläiset väittävät, että pian suuren voiton jälkeen Kalevi oli tavattu Tuoppi & Tupasvillassa, missä hän oli yön pikkutunneilla paljastanut, ettei ollut tehnyt vetoa yksin, vaan itse kartanon perustaja kapteeni Rehnkrans oli ilmestynyt hänelle unessa ja kertonut voittajahevosen. Osa kyläläisistä naureskeli kertomukselle, mutta osa muisti, että kapteenista oli aiemminkin esiintynyt kartanonväen unissa, ja aina pian sen jälkeen oli tapahtunut suuri muutos kartanon kohtalossa, joko hyvässä tai pahassa.