virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, tamma
rautias, 166 cm
s. 26.03.2015
Kasvattaja
Hukkapuro
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-I
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Kati,
Jos Taikku saisi päättää, pakkaisi se varmasti kamppeensa ja muuttaisi autiolle saarelle laiduntamaan eksoottista ruohoa ylhäisessä yksinäisyydessään. Tamma on nimittäin varsinainen erakkoluonne, joka ei seuraa kaipaa. Ainoastaan omien varsojensa kanssa tämä yksinäinen susi suvaitsee viettää juuri sen verran aikaa, etteivät varsaparat jää aivan heitteille, mutta muiden hevosten seuraa tamman on vaikea sietää. Rauhaa rakasta Taikku ei viihdy hälinässä, vaan kaipaa ympärilleen rauhallista ympäristöä. Niinpä olemmekin usein miettineet, onko tämän mittaluokan siittola oikea paikka Tammalle.
Taikku on perusluonteeltaan hyvin rauhallinen ja sitä on helppo käsitellä niin maasta- kuin selästä käsin. Tamma ei kuitenkaan kaipaa mitään ylimääräistä lääppimistä, vaan parasta on hoitaa harjailutuokiot ja muut hoitotoimenpiteet tamman kanssa ripeästi pois alta ja jättää tamma sitten omaan rauhaansa. Hoitaja kyllä huomaa viimeistään tamman hampaista takin hihassa tai selkämyksessä, että on parasta antaa Taikulle taas omaa rauhaa.
Ratsastettaessa Taikku ei ole onneksi ihan samanlainen ruutitynnyri kuin emänsä, vaikka välillä tammalla onkin niitä päiviä, jolloin ratsastaja selässä on maailman inhottavin asia. Suurimman osan ajasta Taikku on kuitenkin varsin yritteliäs ja innokas ratsu, jonka kanssa on helppo työskennellä. Varsinkin ravityöskentely on Taikun kanssa helppoa ja raviohjelma onkin takuuvarma pistesampo koulukilpailuissa. Sen sijaan laukka Taikun kanssa saa hioa paljon, että siitä saa tarpeeksi lennokasta.
Kilpailut eivät todellakaan ole Taikun lempipaikka vieraiden hevosten ja kaiken muun hälinän takia. Tamma on hermostunut, eikä keskittymisestä meinaa tulla mitään, kun tamma keskittyy vain toisten hevosten kyttäämiseen. Niinpä paras taktiikka Taikun kanssa onkin yrittää löytää mahdollisimman rauhallinen paikka verrytellä. Radalla Taikku on kuitenkin vapautuneempi, sillä siellä se saa olla ylhäisessä yksinäisyydessään ja varmasti salaa tamma nauttii näissä tilanteissa saamastaan huomiosta.
i. Underminer brand-ori, 166 cm, ruunikko KRJ-II |
ii. Hoverguard evm brand-ori, 160 cm, ruunikko |
ie. Bureucrats evm brand-tamma, 168 cm, ruunikko |
|
e. Swanhild Taya hann-tamma, 163 cm, rautias KRJ-III |
ei. Talasman evm hann-ori, 168 cm, musta |
ee. Therese evm hann-tamma, 164 cm, rautias |
Taikku kilpailee tavallisissa kilpailuissa!
Sijoituksia yhteensä 49
Ikävän syysflunssan takia olin viettänyt viimeiset pari viikkoa lähinnä tallin toimistossa vilttiin kääriytyneenä ja höyryävän teekupin kanssa setvimässä syksyn aikana kasaantuneita paperihommia. Nyt tallin kirjanpito olikin tiptop kunnossa, mutta viikko oli kyllä ollut tylsääkin tylsempi ja kaipuu hevosenselkään oli suuri. Onneksi tänään vihdoin olo oli kohtuullinen ja pääsin taas takaisin hommiin.
Taikku näytti melko nyrpeää naamaa, kun ilmestyin sen karsinalle harjojen ja varusteiden kanssa. Tamma kai oli toivonut kaviot ristissä, että olisin sairastellut vielä tämänkin päivän ja se olisi saanut rauhassa viettää vapaapäivää. Niinpä tyydyinkin harjaamaan tamman ripeästi läpi, vaikka mieleni olisi tehnyt uppoutua harjaustuokioon pidemmäksi aikaa ja vain tuoksutella ihanaa hevosentuoksua nyt kun taas pystyin jopa hengittämään. Onneksi tallissa oli liuta muitakin hevosia, joihin pääsisi purkamaan tätä hevosvajausta, kunhan Taikku olisi ensin liikutettu.
Ulkona paistoi kerrankin aurinko, eikä pakkastakaan ollut kuin muutama aste, joten päätin nauttia tästä harvinaisesta valoilmiöstä Taikun kanssa ulkona. Kipusinkin tamman selkään tallipihassa ja kun olin varmistanut satulavyön ja säätänyt jalustinhihnat sopiviksi ohjasin tamman kohti tallipihasta lähtevää hiekkatietä. Taikku nauttii eniten juuri omasta rauhasta ja se kulkeekin maastossa jopa paremmin yksin kuin muiden hevosten seurassa. Niinpä uskalsin pitää ohjat pitkinä ja antaa tamman kävellä rennosti eteenpäin juuri vaikuttamatta siihen.
Rauhallisen kävelyn jälkeen suuntasimme tutulle reitille kohti läheisiä harjuja. Mäkinen reitti on mitä parhainta treeniä hevosille ja Taikun kanssa teimmekin niin, että ravasimme ylämäet ja kävelimme alamäet keskittyen koko ajan hyvään tasapainoon. Mäkitreenien jälkeen palasimme tallille hiekkatien sijasta pienempiä polkuja pitkin.
Tänään pääsin pitämään hieman erilaista ratsastustuntia, kun aikanaan ratsastuskoulussa tutustunut pieni kaveriporukka tuli juhlistamaan porukkansa vanhimman 50-vuotissyntymäpäiviä. Neljän naisen porukasta jokaisella oli ratsastuskokemusta, joten toiveena olikin päästä kokeilemaan laadukkailla hevosilla vaativampia koululiikkeitä vaihteluksi tätiratsastajien puska ö harjoituksille, kuten minuun yhteyttä ottanut Hannele oli nauranut puhelimessa. Niinpä olinkin valikoinut tunnille osaavat, mutta kuitenkin suhteellisen helpot ratsut. Syntymäpäiväsankari Satu sai ratsukseen Nellin, kaikista kokenein ratsastaja Hannele Taikun, Taina Chan ja Suvi Goldin. Hevosten kuntoonlaitto sujui rivakasti, vaikka Taikku näyttikin tuttuun tapaansa hapanta naamaa. Tämä ei kuitenkaan topakkaa Hannelea hämännyt. Niinpä riemukas syntymäpäiväporukka oli päässyt pian kentälle.
Kyselin erityisesti syntymäpäiväsankarin toiveita ja Satu vaatimattomasti totesikin, että haluaisi päästä kokeilemaan ainakin piruetin ratsastusta. Tämähän sopi, kunhan alkuverryttelyt oli ensin hoidettu. Ensimmäisen vartin aikana naiset saivat rauhassa tutustua ratsuihinsa. Norjalaisen vuonohevosen omistaja Taina irvistelikin Chan selässä sillä tamman askeleet olivat aivan eri luokkaa kuin tasaisen ruunan askeleet, joihin tämä oli tottunut. Pian jokainen löysi kuitenkin yhteisen sävelen ratsunsa kanssa ja aloimme paneutua siihen, miten piruetti ratsastettiin. Ensimmäisenä tehtävästä selvisi kunnialla Suvi, mistä suurimman kunnian sai varmasti Goldi, joka arvasi jo etukäteen, mistä hommassa on kyse. Myös muut naiset saivat kokoamisharjoitusten jälkeen käännettyä ratsunsa kauniille harjoituspirueteille.
Lopuksi haimme vielä hevosten kanssa hieman tuntumaa passageen. Chan kanssa Taina sai tehdä tarkasti töitä siltä tammalta passage ei löytynyt aivan yhtä helposti kuin muilta. Vatsalihakset hoosiannaa huutaen lopulta kaikki saivat kokeiltua pieniä pätkiä passagea. Lyhyiden loppuverryttelyjen jälkeen oli aika viedä hevoset takaisin talliin ja lyhyen hoitotuokion jälkeen naiset pääsivät jatkamaan syntymäpäiväjuhlien viettoa seuraavaan paikkaan varsin tyytyväisenä kokemukseensa.