Hukkapuro
virtuaalitalli / a SIM-game stable
virtuaalitalli / a SIM-game stable
brandenburg, ori
ruunikko, 166 cm
s. 30.11.-0001
Maahantuoja
Viivuska, VRL-00502
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-II
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Klosterhof Medingen,
Milo on varsinainen mamman mussukka, jonka kohdalla ei välttämättä heti tajuakaan, että kyseessä on ori. Milolla ei nimittäin juuri ole tapana noteerata tammoja tai muitakaan hevosia, vaan parhaimmin lellikki-ori viihtyy ihmisten seurassa. Kiltti ja nöyrä Milo on helposti käsiteltävissä tilanteessa kuin tilanteessa ja se varmasti onkin tallin luotettavimpia hevosia. Niinpä kuitenkin varsin komealla ulkonäöllä siunattua oria, on helppo esitellä tallilla vieraileville ihmisille, joilla ei välttämättä kokemusta kauraturvista ole juuri ollenkaan. Ori nimittäin varmasti viihtyy rapsuteltavana vaikka koko päivän!
Hoidettaessa Milon voi pitää vapaana, sillä ori möllöttää kaikessa rauhassa paikoillaan silmät ummessa ja alahuuli lerpallaan. Minkäänlainen hälinä orin ympärillä ei saa sitä heräämään syväkoomasta ennen kuin hoitaja lähtee hakemaan satulaa ja suitsia. Kun satulan tuo karsinaan, valpastuu Milo selvästi. Ori ei nimittäin juurikaan pidä satulavyön kiristämisestä, joten jos vyön kiskaisee kerralla tiukalle, saa varmasti Milon kalisuttelemaan karsinan kaltereita hampaillaan. Ihmistä ori ei kuitenkaan koskaan uhkaile. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Milo on helppo asiakas, eivätkä epämukavatkaan toimenpiteet ole saanut oria juuri osoittamaan mieltään.
Ratsastettaessa Milo jatkaa helppoa ja varmaa linjaa. Ori kuuntelee tarkasti ratsastajan apuja ja pyrkii tekemään parhaansa tilanteessa kuin tilanteessa. Parasta Milossa kuitenkin on sen liikkeet, jotka ovat hienot ja näyttävät, mutta joiden kyydissä on yllättävän helppo istua. Aika usein tallilla käydäänkin kova vääntö siitä, kenen vuoro on liikuttaa Milo minäkin päivänä, sillä varsinkin hankalampien tapausten jälkeen tuntuu kuin ori osaisi lukea ratsastajan ajatukset täydellisesti. Milo ei kuitenkaan ole paras hevonen, jos ratsastaja on vasta opettelemassa vaativan tason liikkeitä, sillä saadessaan epäselviä apuja, alkaa ori helposti tarjota vääriä liikkeitä yrittäessään ymmärtää ratsastajaa parhaansa mukaan. Niinpä kokemattoman ratsastajan kanssa Milo saattaakin vaikuttaa aikamoiselta sählääjältä.
| i. Hoverguard evm brand-ori, 160 cm, ruunikko |
ii. Agonizing evm brand-ori, 162 cm, musta |
| ie. Copper-Leaf evm brand-tamma, 170 cm, rautias |
|
| e. Bureucrats evm brand-tamma, 168 cm, ruunikko |
ei. Dreamborn evm brand-ori, 166 cm, ruunikko |
| ee. Gatherer evm brand-tamma, 164 cm, musta |
i. Milon isä Hoverguard on vain 160cm korkea, pieni mutta pippurinen brandenburgori, jolta kuitenkin löytyy tarpeeksi liikettä aina GP-luokkiin asti. Tummanruunikko ori syntyi Saksassa, mutta myytiin jos varsana Sveitsiin. Ori kilpaili pääasiassa kansallisella tasolla, mutta myös jonkin verran kansainvälisellä tasolla. Päätettyään kilpailu-uransa Hoverguard palasi takaisin Saksaan, missä sitä on käytetty lähinnä brandeburgien jalostukseen. Ori onkin periyttänyt jälkeläisilleen lennokkaita liikkeitä, mutta pieni koko ei ole jatkunut suvussa enää eteenpäin osittain ehkä tammavalintojen ansiosta.
ii. Milon isänisä Agonizing oli myös melko pienikokoinen brandenburgin hevonen. Musta ori oli 162cm korkea ja rakenteeltaan melko kevyt brandenburgiksi. Siitä huolimatta ori kuitenkin pärjäsi parhaiten koulukentillä, missä se kilpaili Intermediate II luokissa kansallisella tasolla. Orista tuli erittäin suosittu jalostuksessa, kun huomattiin, että se periyttää jälkeläisilleen erityisesti nöyrää ja helposti käsiteltävää luonnetta. Ori lopetettiin vanhuuden vaivojen takia sen saavutettua 20 vuoden iän.
ie. Milon isänemä Copper-Leaf oli suurikokoinen ja raskasrakenteinen tamma, jota käytettiin kompesoimaan isäoriksi valitun Agonizingin kevyttä rakennetta. Hieman vaatimattomat liikkeet omaava tamma ei koskaan noussut kovin korkealle tasolle kouluratsastuksessa ja sen kilpailu-ura päättyikin melko nopeasti, kun tamman omistajat päättivät siirtää tamman pelkästään siitoskäyttöön. Vaikka Copper-Leaf itse ei sykähdyttänyt kilpailukentillä, on sillä varsin menestyksekäs isälinja, jonka takia tamma olikin haluttu siitoshevonen heikoista kilpailutuloksista huolimatta.
e. Milon emä Burecrats on 168cm korkea, ruunikkobrandenburgin hevonen, joka on jäänyt monien mieleen pirtsakan ja jopa hieman oikukkaan luonteensa ansiosta. Tamma on koulutettu Grand Prix tasolle asti, mutta tamman ratsuttajan loukkaannuttua auto-onnettomuudessa ei tämän työlle ole löytynyt seuraajaa ja Bureucrats on startannut vain muutaman kerran Grand Prix luokissa, tosin oikein hyvin tuloksin. Bureucratsia onkin käytetty paljon siitoksessa, ettei ilman sopivaa ratsastajaa oleva tamma olisi seisonut tallissa tyhjänpanttina. Tamman jälkeläisten taso on ollut hyvin vaihtelevaa ja osa sen varsoista onkin päätynyt vain harrastekäyttöön, mutta jälkeläisten joukosta löytyy myös sellaisia helmiä kuin Milo.
ei. Milon emänisä Dreamborn oli omistajansa ainoa hevonen ja silmäterä. Ori elikin koko elämänsä tarkan valvonnan alla ja tarkkojen hoito-ohjeiden mukaan, mikä nousi puheenaiheeksi usein varsinkin kouluratsastuspiireissä. 166cm tummanruunikkobrandenburgori kilpaili pääosin kouluradoilla Intermediate I tasolla, jonka lisäksi se oli koulutettu myös kärryjen eteen, mutta ainakaan tiedoista ei löydy, että se olisi startannut valjakkoajokilpailuista. Vaikka Dreamborn oli lahjakas hevonen, jonka jälkeläiset ovat olleet erittäin laadukkaita, käytettiin sitä melko säästeliäästi jalostukeen. Niinpä ori jätti vain kuusi jälkeläistä. Vuonna 2013 ori jouduttiin lopettamaan pitkän iän aiheuttamien vanhuuden vaivojen vuoksi.
ee. Milon emänemä Gatherer on 164cm musutabrandenburgtamma, joka kilpaili kouluratsastuksessa Intermediate I tasolla. Varsin keskinkertaisen kilpailu-uran tehnyt tamma ei juuri uransa aikana herättänyt suurta kiinnostusta, mutta kiinnostavan sukunsa takia se kuitenkin pääsi jalostuskäyttöön melko aktiivisesti. Hyviä kouluratsuja jättänyt tamma viettää tätä nykyä eläkepäivä saksalaisen perheen harrasteratsuna.
Milo kilpailee tavallisissa kilpailuissa!
Sijoituksia yhteensä 41
Hukkapurossa kilpailu-uraa vasta aloittelevien hevosten määrä on ollut melko räjähdysmäisessä kasvussa, joten kun huomasin myynti-ilmoituksen Milosta, totesin pian orin olevan meille enemmän kuin tervetullut. Miloa siis myytiin kotiin, jossa jo eläkeikäinen ori pääsisi vielä jalostuskäyttöön. Vaikka orin entinen omistaja toivoikin kotia ensisijaisesti brandenburg-kasvattajalta, päätyi Milo lopulta meille Hukkapuroon suomalaisten puoliveristen jalostuksen pariin. Lupasin orin entiselle omistajalle, että Milo pääsee näytille vielä KRJ:n laatuarvosteluun, sillä oriltä löytyy vakuuttavia näyttöjä niin kilpakentiltä kuin myös jälkeläisten menestyksestä. Niinpä keskitymmekin ensimmäiseksi hiomaan orin oikein hyvään esittelykuntoon.
Milo saapuessa Hukkapuroon oli synkkä ja harmaa sää ja järkyttävä tuuli oli riepotellut kuljetusvaunua matkan ajan niin, että Miloa hakemassa ollut ystäväni Juhani oli välillä pysäyttänyt auton odottaakseen pahimpien puuskien menevän ohi. Odotimmekin siis tallilla, että trailerista löytyisi hermostunut ja stressaantunut hevonen, sillä olihan se saanut osakseen aikamoista riepotusta. Yllätykseksemme Milo ei kuitenkaan ollut matkasta moksiskaan. Se tallusteli vaunusta ulos kaikessa rauhassa ja tuli iloisesti tervehtimään tallilaisia, jotka olivat kerääntyneet pihalle katsomaan uutta tulokasta.
Milo oli saanut olla pari päivää melko paljon omissa oloissaan ja tutusta Hukkapuron elämään kaikessa rauhassa. Ori oli saanut viettää paljon aikaa tarhassa tutustumassa tallin muihin hevosiin tietenkin turvallisesti aidan takaa, jonka lisäksi olin tutustunut oriin maastakäsin työskentelemällä. Milo oli hurmannut minut heti ensinäkemältä ja näiden parin päivän aikana vain vahvistanut viemäänsä paikaa sydämessäni, sillä harvoin vastaan tulee näin hyväkäytöksisistä, tarmokasta ja hyvän tahtoista hevosta. Niinpä odotinkin innolla, että pääsisin kapuamaan orin selkään ensimmäistä kertaa.
Milo odotti kaikessa rauhassa, kun ponnistin satulaan. Ori oli varsin korkea, mutta onneksi olin tottunut siihen, sillä tallin hevosten keskikorkeus taisi lähennellä helpsoti sataa seitsämääkymmentä. Kun olin saanut säädettyä jalustimet sopiviksi, kehotin kevyesti Miloa lähtemään liikkeelle. Orin käynti tuntui pehmeältä ja joustavalta, eikä minulla ollut vaikeuksia sopeutua sen liikkeisiin.
Tunnustelin Miloa ensin käynnissä ja siirsin sen sitten raviin. Milo kulki rennosti ja aktiivisesti ja tuntui erittäin tarkkaavaiselta. Nautin täysin siemauksin ihanasta kevätauringosta ja uudesta hevosestani, joka lähestulkoon luki ajatuksiani, kun ratsastin kevyitä väistöjä sekä etu- ja takaosakäännöksiä verrytelläkseni Miloa kunnolla. Orista huomasi, että sitä oli käsitelty erinomaisesti sen edellisessä kodissa Viivuskan luona.
Lopulta tuli laukannoston aika. Milo ponnisti tarmokkaasti laukkannostossa ja liikkui pyöreästi ja lennokkaasti eteenpäin suurella ympyrällä. Tunsin oloni rennoksi, kun istuin orin keinuhevosmaisen laukan kyydissä ja pikkuhiljaa kokosin laukkaa lyhyemmäksi ja kootummaksi. Tein hetken temponvaihteluita laukassa, kunnes hidastin Milon taas raviin ja taivuttelin sitä hetken antaen orin samalla venyttää päätänsä eteen ja alas. Lopuksi kävimme kävelemässä lyhyen lenkin maastossa läheisen pellon ympäri.
”Mä olen vihdoin tainnut löytää elämäni miehen!” huudahdin Mattille päästyäni Milon kanssa tallipihaan. Aviomieheni, joka pesi autoaan talomme pihassa, tuhahti muka loukkaantuneena, mutta vastasi sitten leveään hymyyni jonka väläytin hänelle samalla kun taputin Milon kaulaa onnellisena. Tälläisiä hevosia ei todellakaan tule montaa elämän aikana vastaan.
© Otterley 2017
Tausta © Anders Peter Amsnæs
(CC BY 2.0)
Otsikon kuva © Ellen Sinding
(CC BY-NC-SA 2.0)
