Ensivaikutelmani Jadiksesta ja Hugosta oli erittäin hyvä, sillä ratsukko vaikutti tasapainoiselta ja varmalta parilta, joiden työskentelyssä ei ollut paljoa moittimisen varaa. Ratsukko suoritti helposti valmennuksen aiheena olleet pohkeenväistöt, mutta välillä tahdin kanssa olisi saanut olla tarkempi, sillä Hugo hyytyi helposti Jadiksen jäädessä vain istumaan Hugon kyydissä. Jadis saisi myös kiinnittää huomiota siihen, ettei hänen jalkansa heilu liikaa harjoitusravissa. Kuitenkin erittäin hyvää ja kauniin näköistä työskentelyä!
Kuten siis näkyy olimme kunnollisessa valmennuksessa piiitkästä aikaa ja kohtuullisen hyvinhän se meni tauosita ja lihasjumeista ja kaikesta huolimatta. Hieroja totesi, että Hugon kanssa pitäsikin treenata vielä enemmän pohkeenväistöjä yms. irroittavia liikkeitä, jotta selkä pysyisi vetreänä ja tietenkin muistaa aina verrytellä erittäin huolellisesti. Valmennuksesta saimmekin arvokkaita vinkkejä juuri näihin asioihin. Ja muuten, voisiko joku vihdoin keksiäs en superliiman jalkoihini? :D
17-vuotta - tänään se tuli täyteen! Eipä Hugon luonteessa ole kyllä tapahtunut mitään muutoksia, mitä herra nyt välillä kärttyilee nuoremmilleen, mutta varsinkin viimeaikoina on Hugo ollut taas hieman jäykkä selästään. Pelkästään iän syytähän se ei ole, sillä treenin määräkin on taas lisääntynyt, kun omistajallakin on rutkasti enemmän aikaa viihtyä tallilla. Huomenna hieroja on taas tulossa katsomaan Hugoa, joten eiköhän se siitä :)
Olen tässä viimeaikoina taas selaillut hieman kilpailukutsuja, mutta ensin pitää hoitaa Hugon selkä kuntoon(ja oma kilpailujännitys - kummasti se kammo jostain ilmestyy takaisin kun taukoa on ehitnyt kertyä näinkin paljon)
Täällä me edelleen olemme, vaikka hiljaista onkin ollut. Emme siis ole kadonneet bittiavaruuteen aivan totaalisesti (tosin omistaja on hukkunut koulukirjoihin, irl-elämän kiemuroihin ja ylioppilaskirjoitusstressiin) eikä Hugoakaan vielä kuopattu, vaikka ikää vanhalla herralla alkaakin olla. Tämän kuun lopussahan Hugo täyttää jo 17 vuotta, vaikkei sitä aina käytöksestä uskoisikaan... Kilpailuiden osalta näyttää hiljaiselta, sillä omistaja on ehdottomasti ensin laitettava takaisin ruotuun ja tiukalle kuntokuurille (kyllähän Hugo kaiken puskaratsastuksen, laidunlepojen ja yleisen lepsuilun jälkeen varmasti vielä olisi tähti!) mutta kyllä täältä vielä palataan.. kuten aina!
Siis mitä ihmettä! Juurihan me vasta juhlistimme kesän alkua ja nyt puista alkaa jo lehdet putoamaan eikä maastolenkillekään tarkene lähteä ilman kunnon vaatteita. Mistä tämä syksy nyt oikein tuli?! Hugon kanssa olemme kuitenkin hengissä, vaikka päiväkirjassa merkintöjä ei ole näkynyt aikoihin. Eikä hätää, ei ori sentään laitumella ole kirmaillut koko aikaa, vaan aika on kulunut treenaillessa ja maastoillessa ja elellessä kaikessa rauhassa, eikä sellaisesta nyt ole kovin kiinnostavaa kirjoittaa.. Mutta nyt olisi kuitenkin taas tarkoitus ryhdistäytyä :)
Hugon kanssa olisi tarkoitus taas alkaa valmentautumaan vähän ahkerammin, käydä vielä vähän kilpailuissa ja katsella, josko esimerkiksi YLA järjestäisi arvostelutilaisuuden joskus syksyn aikana. Hugolla kun kuitenkin on ihan mukava suku ja ihan kivoja tuloksia, joten olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tuomarit herrasta toteaisivat. Mitään stressiä mistään ei kuitenkaan ole tarkoitus ottaa, vaan jatkaa harrastelua yhtä rennosti kuin aikaisemmin.
Tänään olimme sitten kilpailemassa Vinskin ponitallilla. Koko päivä sujui hyvin ja parasta oli se, että Hugo oli jälleen entisensä. Aiemmin vaivanneesta jäykkyydestä ei hieronnan jälkeen ollut merkkiäkään, joten suurkiitos vielä Hillalle! Osallistuimme Hugon kanssa vaativa B-luokkaan ja tulokseksi saimme 56.362%. Rata meni mielestäni hyvin verrattuna aiempiin, mutta arviointi oli melko tiukkaa, sillä voittajaratsukonkin tulos oli vain vähän yli 60%. Kaikenkaikkiaan sain kuitenkin olla tyytyväinen :)
Nyt tuleva viikko onkin Hugolla täysvapaa. Ori pääsee nimittäin laitumelle muutaman muun pojankoltiaisen kanssa toivottavasti pitämään vähän jöötä nuoremmille...
"Istuin parvekkeella ja tuijotin, kun naapurin koira telmi pitkin pihoja, kun yhtäkkiä puhelin soi. Siellä oli Hugon omistaja Jadis.
- Hilla vastasin puhelimeen hiljaisella äänellä.
- Jadis täälä, ootkos monen aikaan tulossa kun ajattelin, että otan tuon herran sisälle jos rupeaa satamaan.
- Tulen ihan piakkoin, hörppäsin kahvistani joka oli aika kirpakkaa... Silmäni luppasivat voi johtua ehkä siitä kun näin yöllä outoa painajaista joka toistui vaan uudestaa.
- Hyvä.
Suljin puhelun ja katsoin kelloa puoli 11! Säntäsin nopeasti ylös tuolista ja puin päälleni. Aamutakki päällä en oikein viitsisi lähteä kenenkään hevosta hieromaan.
Istuin autoon jonka sain startattua todella nopeasti ja kiirehdin Hugon luoksi. Siinä kiiressä sitten herättiinkin jo ihan kunnolla. Suoraan sanottuna täysin.
Nousin autosta ja taivaalla pilvi peite rakoili. Kävelin talliin ja Jadis olikin juuri lähdössä. Kävelin karsinan luo ja avasin oven. Hugo katsoi minua ja ojensi turpansa haistaakseen minua. Sitten se hirnahti pienesti ja tuli luokseni. Niin olethan sinä minun kaverini naurahdin orille ja otin riimusta kiinni ja laitoin narun. Käveltiin yhdessä pesukarsinaan. Pisitin Hugon kiinni ja laitoin laukkuni oven kahvaan roikkumaan. Aloitin niskasta ja silitin orin pehmoista harjaa jonka nostin ylös riippumaan. Ori pörhisteli hetken aikaa ja rupesin pyörittelemään nyrkillä niskaa jossa oli muutama jumi kohta jotka aukesivat helposti. Sitten olkapäälihas joka oli aika tukossa. Koulu ratsuna se joutuu käyttämään aika paljon suunnikaslihasta ja muutenkin olkapää lihasta. Kun olin hieronut hevosen lapaluihin asti. Hieroin etujalkojen koukistajat ja takarintalihaksen. Laitoin käteni nyrkkiin ja pyörittelin hellin, mutta silti hiukan voimakkain liikkein. Hugo taisi nuokkua... Siirryin noin 40 minuutin kuluttua koko hommelista selkä ja lautas lihakseen. Ne olivat puhtaat ja ihan kunnossa. Istuntalihas ja 2 päinen reisi lihas olivat ihan vähän vain tukossa jotka nekin saatiin avattua.Kävin vielä koko hevosen läpi ja se oli ihan auki kaikista paikoista.
Venytin vielä jalat. Otin toisella kädellä kiinni polvesta ja toisella vuohisesta. Vedin jalkaa alakautta mahdollisimman suoraksi eteen ja pidin hiukan yli 20 sekunttia, sama toisella jalalla. Sitten Toisella kädellä kiinni polvesta ja toinen vuohisesta vedin taas jalkaa, mutta taakse itseäni päin. Taas hiukan yli 20 sekunttia. Kävelin taka puolelle ja Otin toisella kädellä kintereestä ja toisella vuohisella. Vedin jalkaa etuviistoon hieman ylös. Pidin venytystä noin 20 sekunttia. sama toisella jalalla. Siinä se oli. Laitoin Hugon karsinaan."
Tänään tosiaan Hilla kävi hieromassa Hugon, ja ainakin ori oli hyvin rentoutuneen ja tyytyväisen näkönen, kun illalla tulin sitä vielä katsomaan. Otin orin hetkeksi ulos ja kävin taluttelemassa sitä hetken aikaa maastossa. Hugo liikkui jo maastakäsin selkeästi paremmin, joten eiköhän hieronnasta ollut valtavasti apua. Huomenna sitten suuntaammekin Vinskin ponitallille kilpailemaan :)
YT Nokkelan kilpailujen jälkeen Hugo on ollut todella tahmea, eikä edes pari vapaapäivää siihen auttanut. Orin kanssa ollaan liikuttu kevyesti lähinnä ilman satulaa ja jonkin verran juoksutettu, ja nyt parin päivän aikana tilanne on hieman parantunut. Ilmeisesti Hugolla on ollut selkälihakset jumissa, joten ei ihme, että herraa ei ole huvittanut liikkua.
Hilla on tulossa hieromaan Hugon sitten, kun ehtii, ja toivottavasti se auttaa. Saas nähdä, pääsemmekö lähtemään Vinskin ponitallin kilpailuihin, sillä puolikuntoisella hevosella ei edes kannata yrittää, ettei pahemmin satu.
Tänään olimmekin YT Nokkelan järjestämissä koulukilpailuissa. Matka kisapaikalle oli melko pitkä, joten jouduimme lähtemään aamulla jo aikaisin. Hugo ei oikein innostunut pitkästä automatkasta, ja sen huomasi myös suorituksessa. Ori oli nimittäin harvinaisen tahmea. Myöskään ratsastaja ei kyllä pystynyt parhaaseensa väsymystään. Sinänsä harmi, sillä Hiprakka-CUP:in jälkeen Hugo on kulkenut hienosti kotona treeneissä.
Nyt Hugolla onkin sitten edessä taas hieman kevyempi viikko ennen seuraavia kilpailuja ja ori saa ensinnäkin hengailla laitumella pari päivää. Muutenkin nyt kesällä olisi tarkoitus vähän enemmän käydä maastossa ja mennä pellolla, sillä Hugo näyttää siitä tykkäävään. Vinskin ponitallin kisojen jälkeen kalenterimme on ihan tyhjä, joten voimme vähäksi aikaa unohtaa kaiken kilpailuihin tähtäävän puurtamisen :)
Tänään siis matkustimme Virtuaalitalli Hiprakkaan, sillä osallistuimme siellä järjestettyyn Hiprakka-CUP:iin. Tavoitteemme viime kisojen hylkäyksen jälkeen oli melko matalalla - tarkoitus oli päästä edes ensimmäisen kierroksen rata hyväksytysti läpi, sillä kilpailijamäärältään luokka Vaativa B oli suurin ja pikakatsauksella mukana oli taas kovia vastustajia..
Rata meni kuitenkin odotettua paremmin, kiitos ahkeran meditoinnin ja Hugon hyvän päivän :) Ensimmäisen päivän osakilpailuissa tulimme 14. ja kaikenkaikkiaan 59:stä kilpailijasta jatkoon pääsi 36. Pistemääräksemme saimme 81 ja vaadittu tulos oli vähintään 50, joten jatkoon mentiin aivan kirkkaasti!
Seuraavana päivänä järjestetty toinen osakilpailu ei mennyt enää aivan yhtä nappiin. Liekö sitten illalla kilpailijoiden yhteisisssä illanistujaisissa mennyt liian myöhään vaiko äkillinen kisajännitys iskenyt, rata oli kuitenkin varsinainen alisuoriutuminen verrattuna eiliseen! Sijoituksemme oli 32/36 ja pisteitä saimme tällä kierroksella enää vaivaiset 14. Tosin ei mennyt kaikilla muillakaan tämä päivä aivan putkeen - ratsukoita toiseksi viimeiselle kierrokselle jatkoi vain 14.
Monipäiväiset kilpailut olivat kokemus itsessään, vaikka tietenkin olisi ollut hienoa päästä kilpailemaan jokaisessa osakilpailussa.. No ehkäpä YT Nokkelan kilpailuissa 10.6. sujuu jo paremmin :)
Tänään ei ole tapahtunut yhtään mitään erikoista, mutta jostain kumman syystä mieleni teki kirjoittaa Hugon päiväkirjaan. Treenailimme nimittäin aika tavalliseen tapaan lisäyksiä, jotka Hugolle ovat se ehdottomasti vaikein paikka, innokas ori kun rikkoo edelleen hyvin helposti. Kuitenkin pikkuhiljaa on alkanut huomata, kuinka on oppinut tässä kuukauden aikana tuntemaan orin ja yhteinen sävel on nyt jo paljon voimakkaampi. Huomaan myös kehittyneeni ratsastajana osaavan hevosen ansiosta ja tietenkin sen takia, että luonamme on vieraillut toinen toistaan parempia valmentajia :>
En olekaan tainnut mainita, että 26. toukokuuta Hugolla oli varsin jännittävä päivä. Ori nimittäin pääsi vierailemaan erään sangen viehättävän neitosen, fwb-tamma La Philomélen luona "yökylässä". Hugo hoiti hommansa hyvin ja nyt sitten odotetaankin jännityksellä ensikuun alkua, jolloin varsan olisi määrä syntyä :)
"Jadis ja Hugo saapuivat kentälle sovittuun aikaan, joten aloitimme verryttelyn. Ori kulki ravissa pitkin uraa, hieman koottuna, vaikkei Jadis näyttänyt sen selässä sitä kokoavankaan. Neuvoin vaihtamaan suuntaa ja verryttelemään vielä siihenkin. Kun kymmenisen minuuttia oli kulunut, pyysin heitä hetkeksi käyntiin, jotta selvittäisin seuraavan radan."
"Jadiksen pitäisi nostaa pysähdyksestä laukka, laukata L päätyyn, tehdä pääty-ympyrä ja jatkaa sen jälkeen vielä toiseen päätyyn laukassa. Teimme sitä kumpaankin suuntaan ja Hugo näytti kevyen halveksivalta. Päätin vaihtaa tehtävää. Jadiksen pitäisi nostaa laukka C'stä, tehdä kolmikaarista kiemurauraa niin, että ravaisi kentän keskikohdalla muutaman askeleen ja nostaisi sitten toisen laukan. Hugo suoriutuikin tehtävästä mallikkaasti, sen kummempia temppuilematta. Teetin parivaljakolla vielä muutaman ravipohkeen väistön, jotka sujuivat myöskin hyvin. Pian käskinkin heidät loppuverkkoihin, joissa ori taipuikin oikein nätisti. Pian Hugo kävelikin lennokkain askelin pitkin uraa, hieman hikisenä mutta kuitenkin."
Tänään oli siis taas valmennuspäivä Hugon kanssa. Pitäähän sitä välillä tehdä jotain kunnollistakin, eikä vain rypeä ryteikössä.. Kaikki sujui tavalliseen tapaan, mitä nyt Hugo taas hieman kyllästyi helpommissa tehtävissä. Jälkimmäinen tehtävä oli orille kuitenkin enemmän mieleen, vaikka välillä ori koittikin tarjota raviin siirtymisen sijasta suoraa laukanvaihtoa (tätä valmentaja ei tainnut onneksi huomata). Ajattelin, että pitäisi Hugolle joskus hommata joku parempi ratsastaja hiomaan vähän piaffea ja passagea yms. hienosteluja, jotta ori ei niitä täysin unohda ja samalla oisi tehdä herralle hyvää välillä vähän käyttää aivojaankin ;)
Olimme siis tänään Hugon kanssa maastoilemassa Vihermäen metsiköissä. Mukana oli melko kirjava porukka hevosia, sillä meidän lisäksemme retkelle osallistui mm. eräs pikkuponi sekä 1-vuotias suokkiori, jota talutettiin retkellä maastakäsin. Etukäteen olisi voinut luulla, että retkestä tulisi kaaosta, mutta hyvien järjestelyjen ja suunnittelun ansiosta hevoset kulkivat kutakuinkin järjestyksessä ja kaikki pysyivät mukana.
Hugokin nautti uusista maisemista selvästi, vaikka menohaluja orilla olisi tuntunut olevan enemmän kuin yleensä. Varsinkin muutamalla laukkapätkällä Hugo meinasi innostua muutaman muun hevosen kanssa, mutta mitään hurjaa ei onneksi tapahtunut. Vihermäen maastoretki oli mukava lopetus tälle rennolle viikolle ja huomenna onkin sitten taas hyvä palata ruotuun ja suunnata katse kohti seuraavia kilpailuja..
Kulunut viikko onkin ollut hieman rauhallisempi kilpailuiden jälkeen. Jo pelkästään kamalien hellekelejen takia kauhea puurtaminen kentällä ei ole maistunut kummallekaan ja enemmän olemmekin käyneet käppäilemässä maastossa. Maastoiluun olemme tutustuneet myös siksi, että huomenna lähdemme Vihermäkeen maastoretkelle, joka ainakin osallistujalistan mukaan voi olla hieman extreme, joten etukäteen tietynlaisen maastovarmuuden hakeminen ei voi olla huono asia.
Ensi kuun alusta ilmoittauduimme muutamiin kisoihin jälleen. Ensin on Hiprakka-cup, joka kestää parhaimmillaan neljä päivää. Saas nähdä, mihin meidän rahekeemme Hugon kanssa siellä riittävät. Myöhemmin menemme sitten kisoihin vielä YT Nokkelaan. Myös ystäväni Henni soitteli ja ilmoitti olevansa enemmän tai vähemmän kesälomalla seuraavan viikon, joten voi olla, että hän tulee meitä tässä lähiaikoina valmentamaan.. Voi itku! :D
Ei mennyt kilpailut Cowenissa aivan suunnitelmien mukaan, sillä viimeinen sija ja hylkäys tuli radalta poistumisesta. Hugo nimittäin säikähti jotain juuri kriittisesti kulmassa, enkä itse ehtinyt reagoida siihen tarpeeksi nopeasti, joten ori päätti hypätä kouluaidan yli ja siihenhän se suoritus sitten jäi. Koko päivä oli kyllä todella tukala, sillä oli kuuma ja samalla tuuli myös ikävästi, eikä asiaa varmasti auttanut myöskään kilpailujännitys. Mutta kilpailuille ei nyt enää voi mitään ja tästä on suunta vain ylöspäin (tai sitten seuraavalla kerralla putoan...).
Seuraavat kilpailut ovatkin sitten tulossa vasta ensi kuun puolella, ellei suunnitelmat muutu. Ilmoittauduimme myös Hugon kanssa maastoretkelle
Hugon kanssa onkin nyt valmennusputken jälkeen otettu hieman kevyemmin, ori sai mm. nauttia vapaapäivästä ja tänään lähdimme ensimmäistä kertaa maastoilemaan! Ennen maastolenkkiä työskentelimme kuitenkin kentällä, teimme muutamia avo- ja sulkutaivutuksia ja testailimme varsinkin jarruja. Hugosta kyllä huomasi, ettei näin lämpimät kelit aivan orin mieleen ollut, mutta hyvin Hugo silti hoiti hommansa hyvin. Puolen tunnin kentän pöllyttämisen, läkähtymisen ja hikoilun jälkeen pääsimmekin sitten lähtemään kohti maastoa.
Hugo piristyi selkeästi, kun pääsimme pois kentälle porottavan auringon alta ja hieman varjoisammalle metsätielle. Ori kulki korvat pystyssä kuullostelen ympäristöään ja säpsähteli välillä rasahduksia, joita pusikosta kuului. Kaikenkaikkiaan kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti, sillä pitäydyimme visusti käynnissä ja vauhdin vähänkin kiihtyessä jatkettiin avo- ja sulkutaivutuksia maantiellä, mikä onnistui myös yllättävän hyvin. Toiveikkaasti Hugo yritti välillä myös napata muutaman heinänkorren maasta ja varsinkin eräässä alamäessä ori oli kiskaista minut alas selästä. Varjoisa metsäreitti kuitenkin voitti kentällä puurtamisen ainakin 100-0!
Maastoilun jälkeen pesin Hugon, joka oli sekä pölyinen että hikinen ja ori teki parhaansa, jotta minäkin olisin saanut oman osani suihkusta :> Toivottavasti ori ei tarhassa kuivuessaan ainakaan kauheasti maassa pyöri, jotta se olisi vielä huomennakin edustuskunnossa, kun lähdemme Coweniin koulukisoihin. Onneksi Hugo on niitä hevosia, jotka eivät ihan heti ole möyrimässä mudassa...
"Kun saavuin kentän laidalle, siellä alkukeventelyjä teki sopusointuisen näköinen ratsukko - Jadis ja Hugo. Ratsukon meno oli tasaista ja hevosella oli todella kauniit liikkeet. Tervehdin Jadisia ja aloittelimme. Ensin pyysin teiltä hiukan ihan perus harjoitusravia, jossa annoin pieniä vinkkejä lähinnä ratsastajan istuntaan. Kun olimme ravailleet kumpaankin suuntaan, sanoin että voisitte ottaa laukkaa pääty-ympyrällä ja menin itse ympyrän keskelle. Hugo nosti hienosti ja siirtyi melko koottuun laukkaan. Tässä aloittelimme tekemällä hiukan kokoamisia ja sitten puolestaan lisättyä laukkaa. Lisäyksissä ei ollut mitään ongelmaa, mutta kokoamisissa Hugo pyrki aina rikkomaan raville. Annoin muutamia ohjeita kunnes siirryimme seuraavaan tehtävään. Käskin teitä jatkaa ympyrällä ja tehdä aina yhden ympyrän aikana kaksi laukkapiruettia. Nämä olivat selvästikin Hugon kompastuskivi, sillä kokoaminen rikkomatta tuotti orille vaikeuksia. Treenasimme piruetteja kuitenkin niin kauan kunnes ne sujuivat jotenkuten. tässä välissä saitte pitää pienen kävelytauon, jonka jälkeen jatkaisimme."
"Tauon jälkeen saitte kevennellä vähän ja sitten jatkelimme hiukan työskenetelyä aluksi kooten ja lisäten ravia. Ravin kokoamisessa ei ollut mitään kummoista probleemaa, mutta lisäyksissä sitäkin enemmän. Näitä teidän kannattaisi treenailla lähes päivittäin, niin nekin alkavat sujua. Laukkatyöskenetlyyn siirrtyessämme Hugo alkoi olla jo aika väsynyt ja etenkin lisäyksissä se ei jaksanut oikein enää käyttää itseään. Valmennus sujui kokonaisuudessaan hyvin, treenailkaa vielä noita kokoamisia ja lisäyksiä, niin pääsette varmasti pitkälle!"
Aikamoinen valmennusputki on nyt Hugon kanssa takana, sillä eri valmentajien rääkättävänä ollaan nyt käyty lähes päivittäin. Tulosta alkaa kuitenkin näkyä ainakin ratsastajan osalta ja yhteistyökin Hugon kanssa hioutuu pikkuhiljaa paremmaksi. Tämän päivän valmennus sujui aika tavalliseen tapaan, vaikka kyllä sekä ratsastajassa että hevosessa tuntui pieni väsymys monien valmennuksien takia. Jette osasi pureutua kyllä tarkkaan juuri meidän suurimpiin ongelmiimme ja häneltä saimmekin erittäin arvokkaita vinkkejä tulevaan harjoitteluun :) Nyt on Hugolla edessä muutama kevyempi päivä, sillä huominen on kokonaan vapaata ja viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä hieman kokeilemaan maastoilua, tosin saas nähdä mitä siitä tulee..
"Istuntaa. Levitin puomikaaret ympyröille ja pitkille sivuille puomeja. Alkukäyntien jälkeen käskin ottaa jalustimet kaulalle ja ratsastaa puomien yli perusistunnassa. Hugo hätiköi jonkin verran mutta asettui hyvin ja jopa nosteli jalkojaan. Taipui hyvin. Sama peruuttaen meni hieman liian hätäisesti, mutta keskittyi kumminkin. Taipui hyvin, vaikka säikkyikin varjoa ja kiersi jonkin aikaa. Lopulta tulin ottamaan ohjasta kiinni. Hevonen yritti varjoa säikkyessään tulla päälleni, jonka johdosta halusin hieman itse ratsastaa hevosta. Kumminkin päätin, että hetken saat yrittää. Monien päälletulojen, ryöstämisten ja pukkien jälkeen Hugo kumminkin meni puomien yli nätisti. Kokeilimme myös laukassa ja perusistunnassa puomeja, hyvin. Asettui, taipui ym. suht hyvin."
Ei ollut tosiaan Hugon päivä tänään. Liekö sitten johtunut aurinkoisesta säästä (se kun on sellainen harvinaisuus täällä Suomessa) vai mistä, mutta maneesissa tuntui tänään olevan harvinaisen pelottavia varjoja, eikä valmennuksesta meinannut tulla mitään. Tänään oli tarkoitus tormenton kanssa keskittyä istuntaani, mutta hypähtelevän ja häröilevän hevosen kyydissä pysymisestä tulikin sitten se päivän sana ja valmennuksen aikana harjoitettiin lähinnä niitä kuuluisia tarttumalihaksia. Loppuvalmennuksesta Hugo onneksi jo hieman rentoutui ja varsinkin laukkahomma sujui yllätys yllätys hyvin. Välillä luulen, että Hugo olisi voinut olla tähti laukkaradoilla, jos olisi syntynyt esimerkiksi täysveriseksi.. :>
"Olin taas tavanomaisesti myöhässä ja Jadis oli jo verryttelemässä Hugoa maneesissa. Ratsukko eteni sulavasti ja reippaasti. Hugo oli erittäin komea näky ravatessaan pitkin maneesia. Tänään treenattaisiin sulkutaivutusta ravissa ja laukassa. Hiottaisiin oikein kunnolla ratsukon yhteistyötä. Huomasin heti, että Hugo tuppasi ruveta hieman tylsistymään, kun hioimme vaikka ihan vain perus volttia. Ori alkoi heiluttelemaan päätään ja tekemään muuta häiritsevää. Käskin vain Jadisia koko ajan pitämään se herra hereillä eteenpäin vievillä pohkeilla. Pian aloittelimme laukkatehtävät. Hugo piristyi heti."
"Aloimme treenata laukassa kulmiin menemistä. Laukassa Hugo ei kyllä tylsistynyt yhtään. Laukkaverryttelyjen jälkeen aloitimme sulkutaivutuksen treenaamisen. Hugo siirsi hyvin takaosansa uran sisäpuolelle, mutta kulki aluksi hieman kankeasti, eikä niin halukkaasti, kuin esimerkiksi laukkatehtävissä. Kuitenkin loppua kohden sulkutaivutus vain parani. Loppujen lopuksi Hugo oli taivuttunut oikein mukavasti ja kulki jo todella hyvin. Sulkutaivutusta toistettiin ravissa ja laukassa monta kertaa. Loppuverryttelyissä Hugo oli entistä enemmän piristynyt. On siinäkin ikiliikkuja. "
Tänään olimmekin sitten vuorostaan suomenhevostalli Mutkattoman omistajan, Wiwin kouluvalmennuksesta. Valmennus meni ihan hyvin, mitä nyt Hugo hieman tylsistyi perusasioiden hiomisesta. Orille tekee kuitenkin hyvää hieman kasvattaa kärsivällisyyttään, sillä kyllä pelkän voltinkin ratsastamisesta löytyy omat hienoutensa (ainakin valmentajan mielestä.. :>). Laukkatehtävissä Hugo olikin taas aivan omaa luokkaansa ja saatuaan hieman revitellä käyttäytyi kunnialla valmennuksen loppuun. Sulkutaivutuksia ja taivuttelua yleensä kannattaa näköjään treenata Hugon kanssa enemmänkin, sillä niiden avulla Hugo meni rennommin kuin koskaan aikaisemmin kanssani :)
"Hugo liikkui alusta astin täysin määräystesi mukaisesti, sait pidettyä oriin todella hyvin muodossa sekä kuolaimella. Pyysin sinua keventämään hieman ohjastuntumaa jotta orii pääsisi astumaan kunnolla eteenpäin. Jatkoitte hienossa liidokkaassa ravissa eteenpäin, vaikka tempo olikin hyvin reipas pystyit vaivatta keventämään ja pitämään oriin hyvin kiinni. Pyysin sinua ottamaan hetken päästä takaisin käyntiin ja saitte tehdä ensin muutaman avotaivutuksen, nämä menivät hyvin vaikkakin reippaalla tempolla."
"Kun vaihdoitte suuntaa ja aloititte avotaivutukset pyysin sinua hidastamaan hieman vauhtia, mutta kuitenkin pitämään orii liikkeessä. Sen jälkeen siirryitte raviin ja saitte tehdä muutamia pohkeenväistöjä, aluksi Hugo väisti vain muutaman askeleen mutta sait sen kuitenkin hetken päästä keskittymään enemmän jolloin väistötkin alkoivat sujua. Seuraavaksi sait nostaa laukan, laukanosto sujui hyvin eikä laukan tempossakaan ollut mitään vikaa, pyysin sinua vaihtamaan laukan, jouduit kiihdyttämään vauhtia hieman mutta laukanvaihto oli täydellinen (jos näin saa sanoa). Kaiken kaikkiaan valmennus meni oikein hyvin."
Taas oli aika siis hieman treenata Hugon kanssa ja tällä kertaa valmentajana toimi Carolin, joka on Master Warmbloodsin omistaja. Valmennus meni hyvin, kuten valmentajan kommenteistakin voi päätellä, vaikka muuttosählinki näkyi vielä vähän sekä omistajan että hevosen keskittymisessä. Varsinkin itselleen helpoissa tehtävissä Hugo yritti luistaa varsin lahjakkaasti. Kaiken kaikkiaan valmennuksesta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis ja tällä meningillä kelpaa lähteä kohti seuraavia kilpailuita, jotka järjestetään 16. toukokuuta Cowenissa.
Tänään sitten selvisi, että Hugo sai karsinapaikan Aatteen Kartanosta, joka on jo alunperin vuonna 2002 perustettu 50 paikan yksityistalli, vaikka tällä hetkellä siellä asuvia hevosia ei aivan niin paljoa olekaan. Aatteen Kartanoon päädyimme siksi, että tallin puitteet lähes tulkoon minkä tahansa lajin harrastamiseen ovat hyvät ja tallista löytyy myös seuraa Hugolle :)
Hugo vaikuttaa sopeutuvan hyvin uuteen kotiinsa, vaikka ori suhtautuikin vähän epäilyksellä uusiin maisemiin ja tallikavereihin. Illalla ori kuitenkin mutusteli jo tyytyväisenä heinnäannostaan uudessa karsinassaan, joten ainakaan nälkälakkoon ori ei muuton takia päättänyt alkaa. Nyt pari päivää meneekin uuteen paikkaan tutustuessa ja tallin rutiineja opetellessa, mutta Aatteen Kartano vaikuttaa juuri oikealta paikalta meille.
Olihan se jo aikakin päästä ensimmäiseen hikirääkkiin Hugon kanssa ja tästä rääkkäyksestä tuli pitämään huolta hyvä ystäväni Henni, joka vasta vähän aikaa sitten palasi Suomeen Ranskasta, missä hän työskenteli eräässä siittolassa ratsuttajana. En voi sanoa, että olisin ilahtunut jälleennäkemisestä, sillä Henni seisomassa taas kentän laidalla viilaamassa pilkkua tietää ainoastaan hikeä, kyyneleitä ja kipeitä lihaksia. Henni oli kuitenkin ehdottomasti halunnut nähdä uuden hevoseni, ja tottahan toki kuulumisia oli paljon mukavampi vaihtaa iltaa istuen kuin puhelimen välityksellä.
Itse valmennuksessa treenattiin laukanvaihtoja ja laukkapiruettia, joista varsinkin jälkimmäinen on aina ollut suuri ongelma minulle. Jo heti valmennuksen alusta tuli selväksi, että Hugo osasi hommat mainiosti ja kaikki ongelmat johtuivat siitä henkilöstä, joka istui ohjaamossa. Oli kuitenkin helpottavaa huomata, että muutaman onnistuneen "pyörähdyksen" jälkeen oikea tunne ja oikeat avut alkoivat jäädä muistiin niin, että loppua kohden onnistumisten määrä saattoi lähes olla epäonnistumisia suurempi. Hugo nautti täysin siemauksin laukkatyöskentelystä ja osoitti olevansa sellainen opetusmestari kuin olin arvellutkin. Jopa Henni sanoi, että tämän hevosen kanssa voi edistyä pitkälle!
Valmennuksesta jäi käteen paljon hyödyllisiä vinkkejä ja Henni jopa lupaili, että saattaisi käydä katsastamassa meidän tilanteemme silloin tällöin. Vaikka valmennus olikin rankka ja Hugokin oli talliin päästyään aika väsynyt, päälimmäisenä fiiliksenä on, että tästä voi tulla vielä jotain. We can do it!
PS. tallipaikka vieläkin hakusessa, mutta odotetaan vielä kärsivällisesti, jos erään tallin omistaja vastaisi sähköpostiin..
Onneksi Hugon kanssa kaikki on mennyt nappiin heti alusta asti, sillä jo tänään suuntasimme ensimmäisiin kilpailuihimme. Koulukilpailut, joihin osallistuimme, järjestettiin tallilla nimeltä Pine Forest. Ensimmäinen ajatus kisapaikalle päästyäni oli, etten kaipaa tätä hulinaa ollenkaan, mutta kun kaikki sujui hyvin ja hevonenkin otti rennosti, oli päivän tunnelma enimmäkseen mukava ja leppoisa
Kilpailut järjestettiin Pine Forestin kentällä, sillä maneesia tallilla ei ollut. Kaikeksi onneksi aurinko jaksoi paistaa vielä viimeisenkin luokan aikana ja koko päivä kului kauniin keväisissä merkeissä. Hugo olikin selkeästi innoissaan päästessään takaisin kisakentille, vaikka kyseessä olivatin pienehköt villit kilpailut, ja radalla ori pörhisteli parastaan tuomareiden edessä.
Ai niin, haluatte varmaan kuulla, miten meille kävi? Sijoitukseksi tuli 18/45 ja prosenteiksi 76.629%, mikä on aika hyvin ottaen huomioon sen, että tavoitteena oli saada tulokseksi yli 50%. Luokan taso oli kuitenkin erittäin kova, sillä lähes kaikkien sijoittuneiden tulos oli yli 90%. Tokihan ruusukkeiden voittaminen on aina mukavaa, mutta tällä hetkellä ei voi olla muuta kuin tyytväinen ja jatkaa harjoittelua.
Nyt on nimet papereissa ja karsinapaikka etsinnässä, sillä Chegoama siirtyi minun omistukseeni. Väliaikaisesti Hugo majailee edellisen omistajansa tallilla, kunhan uusi koti löydetään ja muutamaan yksityistalliin onkin jo lähtenyt kyselyitä vapaista karsinapaikoista. Orin majoittaminen kuitenkin on hieman hankalampaa kuin tamman tai ruunan, sillä ihan minne tahansa Hugoa ei voi viedä, vaikka ori onkin ihan hyvätapainen.
Täytyy myöntää, että Hugo ei ole varsinaisesti aivan sellainen kuin suunnittelin hevoseni olevan. Kieltämättä 13-vuotias, ihan mukavasti kilpakenttiä kiertänyt, grand prix tason ori on melko kaukana itsekoulutettavasta tammavarsasta, vai mitä sanotte. Voi olla, että saatoin jopa kuunnella hieman järjen ääntä ostaessani tämän konkarin, sillä alusta asti Hugo on tuntunut juuri minun hevoseltani. Vaikka itse en ratsastustaidoiltani ylläkään aivan GP-tasolle, olen varma, että Hugon kanssa on mahdollisuus kehittyä huimasti myös ratsastajana, sillä vaikka ori on vauhdikas, on se melkoinen viilipytty, mitä ratsastajan tekemiin virheisiin esimerkiksi tulee.
Olin huimapäinen ja ilmoittauduin jo Hugon kanssa ensimmäisiin kilpailuihinkin, vaikka yhteistä taivalta ei voi laskea vielä edes yhden käden sormilla (ja nyt puhutaan päivistä). Vaativan A:n pitäisi kuitenkin olla orille helppo nakki, mutta enemmän olenkin huolissani omasta osaamisestani. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi kaivanut kisatakin ja kannukset kaapista ja suunnannut kouluaitojen sisälle. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus valmentautua enemmän, kouluttaa minua ja ehkä joskus kilpailla vielä hieman vakavamminkin...
© Jadis - jadis@liito-orava.net