Tibenzo Z

virtuaalihevonen / a sim game horse

Perustiedot

  • Tibenzo Z, "Tintti"
  • KWPN, ruuna
  • Syntynyt 08.10.2015 (ikä)
  • Rautias, 162cm
  • VH16-012-0030

Luonne

Tintti on luonteeltaan mitä hurmaavin herrasmies, jonka kanssa tulee toimeen kuka tahansa. Ruuna on kärsivällinen ja tasapainoinen hevonen, jota helppo käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa. Ainoastaan selästä käsin tulee ruunasta esille myös herkempi ja hieman haastavampi puoli. Aina Tintti ei ole ollut aivan yhtä rauhallinen ja leppoisa, mutta onneksi tilanne on muuttunut ruunaamisen jälkeen.

Suku

i. Tibonedos
kwpn, 165cm, mkmkrj
ii. Tibande
evm
ie. Neferiti II
evm
e. Hetia
kwpn, 159cm, m tobiano
ei. Rotus Van De Halor
evm
ee. DS Horia
evm

Kuvagalleria


Hoito-ohjeet ja varustekaappi

Yli -10 pakkasella toppaloimi
Sateisella/tuulisella säällä sadeloimi
Talliin fleeceloimi, jos hikinen
Kylmällä ratsastettaessa puoliloimi verryttelyihin
Esteille ja maastoon kaikkiin jalkoihin suojat

 

Ikääntyminen

9 v. - 08.01.2017
10 v. - 08.04.2017
11 v. - 08.07.2017
12 v. - 08.10.2017
13 v. - 08.01.2018
14 v. - 08.04.2017
15 v. - 23.06.2017

Päiväkirja

Lue tintin kuulumisia myös Jukolan päiväkirjasta!

Huhtikuun ajan tallipaikassamme Jukolassa tehtiin pientä remonttia ja tietenkin juuri samaan aikaan ostamani omakotitalon keittiöremontti oli pahimmillaan. Kun missään ei päässyt karkuun poraamisen ääniä ja yleistä kaaosta, päätin ottaa hieman aikaisen kesäloman ja Tintin kanssa suuntasimmekin lepuuttamaan hermojamme (tai ainakin omistajan hermoja) Ranskaan. Olin löytänyt ruunalle tallipaikan rauhalliselta yksityisiä majoittavalta ja kouluratsastukseen painottavalta tallilta, jonka läheltä löytyi myös varsin viihtyisä hotelli. Hermolevosta tuli kuitenkin lopulta varsin tehokas valmentautumisloma, kun pääsimme osallistumaan loistavan paikallisen valmentajan tunneille lähes joka päivä. Sain kuulla, että Tintti vaikuttaa siltä, että ruunan kanssa voisi jo aivan hyvin alkaa treenaamaan vaativampiin luokkiin, joten Suomeen palattuamme tavoitteet on taas selvät.

Ranskan lomamme huipensi lähistöllä Le Châteu de Raconteurin tiloissa järjestettyihin kilpailuihin osallistuminen. Meno ei lopulta eronnut kovin paljon Suomen kilpailuista (kiitos hotellilta pestaamani hevosenhoitajan, joka armollisesti tulkkasi minulle kaiken tarvittavan). Vaikkei ruusukkeita tullutkaan, oli kokemus taas varsin arvokas ja kilpailupäivän jälkeen saimmekin Tintin kanssa nauttia Ranskan aurinkoisesta ja lämpimästä keväästä vielä pari päivää hieman rennommin.

Palasimme Tintin kanssa Suomeen hieman ennen vappua ja aurinkoinen sää tuntui seuraavan meitä Ranskasta takaisin Etelä-Lappiin. Vappuaatto sujui rattoisasti, kun lähdimme Jukolassa Micaelan ja Joffen kanssa maastoilemaan (Micaelan ratsun Isarin mietteitä reissusta voi lukea täältä) ja vappupäivänä osallistuimme Tintin kanssa Rouhimäen vappuriehaan ja söpöysnäyttelyihin. Vapun jälkeen onkin sitten taas aika palata ruotuun ja keskittyä treenaamiseen.

- Otterley

”Alkaakos tuntua jo kodilta?” Hanne kyseli ja rapsutteli Tinttiä, kun harjailin ruunaa tallikäytävällä. ”Tintti vaikuttaa siltä, kun ois asunut täällä jo vuosikausia. Mä sen sijaan oon kyllä vielä vähän hukassa”, naurahdin vastaukseksi. Elämäni oli kääntynyt aika lailla päälaelleen, kun olimme pakanneet Tintin kanssa kamppeemme ja vaihtaneet Hämeen maisemat idylliseen Etelä-Lappiin. Nyt asuntoani Lahden keskustassa vuokrasi joku opiskelija ja itse aloittelin pienen omakotitalon pintaremonttia täällä Ylitorniossa. Muutos oli ollut valtava, mutta kaivattu, sillä olin ollut lähes työuupumuksen partaalla, kunnes olin tajunnut että asioiden oli muututtava. Niinpä tallipaikka Jukolasta, halpa omakotitalo Ylitorniosta ja mahdollisuus etätöihin oli tuntunut varsinaiselta lottovoitolta. ”Kunhan remppa on valmis ja saan viimeisetkin muuttolaatikot perille niin eiköhän tää tästä. Onneksi tänne pääsee sitä kotona odottavaa kaaosta pakoon”, virnistin, sillä Jukolasta oli tullut parissa viikossa kuin toinen kotini. ”Tänne oot kyllä aina tervetullut”, Hanne hymyili lämpimästi ja jatkoimme rupattelua siihen asti, että olin saanut Tintin harjattua ja satuloitua.

Jukolaan muuttaessa olin iloinnut tallin pihalta löytyvästä maneesista ja suunnitellut hyvin tarkan treeniohjelman keväälle, mutta edellisessä tallipaikassa purrut maastoilukärpänen roikkui edelleen sinnikkäästi mukana. Niinpä, kun keväinen aurinko paistoi kirkkaasti taivaalta, päätin jättää jälleen kerran suunnitellut treenit väliin ja suunnata Tintin kanssa maastoon nauttimaan lämmöstä ja pikkuhiljaa vihertyvästä luonnosta. Jukolan ympäristöstä löytyvät monipuoliset reitit onneksi olivat omiaan peruskunnon kasvattamisessa ja retken ajan keskityin jumppaamaan ja taivuttelemaan Tinttiä mahdollisimman paljon. Jostain syystä väistöjen tekeminen tienlaidalta toiselle oli paljon hauskempaa, kun maneesissa puurtaminen. Tinttikin vaikutti varsin tyytyväiseltä oloonsa, eikä se enää kyttäillyt joka risukasaa, kuten ensimmäisillä kerroilla maastossa.

”Tehän viihdyittekin siellä kauan”, Hanne ihmetteli, kun palasimme takaisin tallille. Vilkaisin kelloani ja huomasin, että olimme olleet poissa yli kaksi tuntia. ”Täällä on niin hyvät maastot. Riittää paljon tutkittavaa”, virnistin sillä olimme taas kolunneet reittejä, joilla emme olleet aikaisemmin mennyt. ”Sitä paitsi mitä tahansa, että voin vielä vähän lykätä sinne remonttikaaokseen palaamista”, lisäsin. ”Kuule kyllä mä sulle hommia keksin, jos haluut tekosyyn jäädä tallille”, Hanne naurahti ja alkoi luettelemaan tehtävälistaa. ”Ehkä mä sittenkin meen jatkamaan sitä tapetointioperaatiota”, kiirehdin sanomaan, kun Hanne oli päässyt listassaan lantalan tyhjennykseen ja tarhojen siivoamiseen.

- Otterley

Ensimmäinen kuukausi Trulliksessa alkoi olla takanapäin ja olimme kotiutuneet Tintin kanssa tallille yllättävän hyvin. Kevätauringon pilkahdellessa aina silloin tällöin taivaalta oli minua päässyt puremaan kunnon maastoilukärpänen, joten koulutuuppaaminen oli saanut hetkeksi jäädä. Sen sijaan olimme samoilleet Tintin kanssa Trulliksen lähimetsässä ristiin rastiin kentällä pyörimisen sijasta. Osittain tämä suunnitelmien muutos oli tapahtunut olosuhteiden pakosta, sillä lumien alettua sulaa oli Trulliksen kenttä alkanut muistuttaa pientä lampea toisesta päästään. Vaikka Tinu olikin saanut kentän muutaman päivän jälkeen jälleen hyvään kuntoon, tuntui aitojen sisälle palaaminen harvinaisen tympeältä.

Tänään kuitenkin päätin pitkästä aikaa ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä läpi Helppo C tason koulurataa Tintin kanssa. Maastoilu oli tehnyt selvästi hyvää niin nuoren hevoseni peruskunnolle kuin myös pääkopalle ja kunnon tauon jälkeen treeneihin palaaminen tuntui maistuvan myös ruunalle. Pitkien alkuverryttelyjen jälkeen ratsastin radan muutaman kerran läpi kaikessa rauhassa. Olimme ainoa ratsukko kentällä, joten tilaa oli käytössä ruhtinaallisesti. Tintti suoriutui antamistani tehtävistä loistavasti, joten kiitokseksi päätin lähteä kävelemään loppukäynnit maastoon. Maneesin puute oli todellakin osoittautunut pienemmäksi ongelmaksi kuin olin kuvitellut, sillä Trulliksessa olin kovaa vauhtia muuttumassa kunnon ulkoilmaihmiseksi. Nykyään huomasin itsekin toistelevani ”se on vain pukeutumiskysymys”-mantraa suunnatessani tallille räntäsateesta tai loskakeleistä huolimatta.

Ratsastuksen jälkeen harjailin Tintin kaikessa rauhassa ennen kuin vein ruunan vielä iltapäiväksi tarhaan. Katselin hetken aikaa, kuinka Tintti ravasi innoissaan tarhakaverinsa Tarjan luo ja yritti aloittaa leikkimielisen nahistelun. Hymy levisi kasvoilleni, kun huomasin, että nuori ruunani sai vanhemman suomenhevostamman hetkeksi innostumaan, mutta rauhallisen nujuamisen jälkeen molemmat tyytyivät suuntaamaan omille heinäkasojen jämilleen. Itse suuntasin takaisin talliin, sillä olin ollut haistavinani tuoreen kahvin tuoksun. Pöydän äärestä hoitajien huoneesta löysinkin Nickyn ja Tinun kahvikuppien äärestä. Jäin jutustelemaan naisten kanssa tallin menosta kunnes olin itsekin kumonnut kupillisen höyryävää kahvia ja sitten oli aikani suunnata vielä illaksi töihin.

- Otterley

Sain huokaista helpotuksesta, kun vihdoin löysin Tintille sopivan paikan Trullinummesta Hämeen metsä- ja peltomaisemista. Operaatio tallipaikka oli jo ajanut minut täysin epätoivon partaalle ja projektin edetessä olin joutunut tinkimään haaveilemistani mukavuuksista, kuten maneesista, mutta jostain katto oli päämme päälle saatava. Rauhallinen ja viihtyisä Trullinummi vaikutti kuitenkin kaikin puolin muuten sopivalta, joten jostain oli annettava periksi. Toivottavasti vain nämä kamalat ilmat loppuisivat pian, jotta pääsisimme taas pian täyspainoisesti treenaamaan…

Tällaisia ajatuksia pyörittelin päässäni, kun kurvasin pihaan, jonka keskellä seisoi valkoinen tallirakennus. Kauempana seisoskeli lähinnä suomenhevosia tarhoissa ja huomasin, kuinka punahiuksinen nainen työnsi juuri kottikärryjä kohti lantalaa. Nousin autostani ja pieni borderterrieri ryntäsi nurkan takaa haukkuen jalkoihini. Säpsähdin hieman, mutta pian koira rauhoittui ja jäi tarkkaavaisena seuraamaan, kuinka katselin ympärilleni tallipihassa. ”Nöpö tänne!” punatukkainen nainen ilmestyi nurkan takaa ja komensi koiran luoksensa. ”Se on vähän tollanen, aina innostuu uusista tulijoista.. Sä varmaan oot Otterley? Mä oon tosiaan Titta, mutta voit sanoa Tinuksi”, nainen esittäytyi tehokkaasti. ”Joo, olen ja Tintti oottaa vielä tuolla. Kiva, että löydettiin vihdoin tallipaikka”, huitaisin kädelläni autoni perässä olevan trailerin suuntaan ja hymyilin kohteliaasti, vaikka olin hieman hätkähtänyt tallin omistajan ulkonäköä, joka ei vastannut tippaakaan ennakko-odotuksiani.

”Tallissa Tintille on laitettu karsina valmiiks siihen pesuboksin viereen. Aattelin, että se voi päiväruuat syödä rauhassa sisällä ja katotaan sitten iltapäivällä sille tarhaa. Jätin sen Varron talliin sisälle, niin ei Tintin tarvi olla yksin. Oon aatellu, että tarhataan Tintti meidän Tarjan kanssa. En usko, että siinä tulee mitään ongelmia, mutta ois hyvä, jos pystyt jäädä tallille siihen asti. Tallin yläkerrasta löytyy satulahuoneesta teille nimikoidut paikat varusteille ja oma kaappi. Mä auttaisin mielelläni enemmän, mutta nyt on vähän kädet täynnä hommaa.. Huutele jos tarvit apua”, Tinu hukutti minut informaatiotulvaan ja yritin parhaani mukaan painaa asioita mieleeni nyökkäillessäni. Nainen katosi pian takasin karsinoiden puhdistuksen pariin, joten aloin lastaamaan Tinttiä ulos yksin.

”Katos poika, tää on sun uus koti”, mutisin ruunalleni, joka oli tallustellut tapansa mukaan ulos trailerista. Joku tarhan hevosista hirnui tervehdyksensä uudelle tulokkaalle ja Tintti vastasi varsin laiskasti takaisin. Annoin hevoseni haistella rauhassa ilmaa ja tutkiskella ympäristöään. Nopeasti sopeutuva ja kotiutuva ruuna ei tosin tuntunut olevan osoitteen muutoksesta kovin ymmällään, joten pian suuntasinkin sen kanssa jo sisälle talliin. Karsinassa otin Tintiltä kuljetussuojat pois ja jätin ruunan sitten tutkailemaan uutta karsinaansa. Vastapäisellä käytävällä majaileva suomenhevonen puhisi ja yritti kurotella karsinastaan tutkimaan, kuka oli juuri muuttanut talliin sisään. ”Sä taidat olla se Varro”, mutisin ja rapsutin nopeasti suomenhevosen otsaa ohi kävellessäni. Kun näytti siltä, että Tintti pysyisi tyytyväisesti karsinassaan, aloin raahaamaan autostani tavaroitamme satulahuoneeseen. Miten niitä olikin jo kertynyt niin paljon, vaikka Tintti oli ollut minulla vasta hetken, manasin raahatessani neljättä kuormaa ylös portaita.

Iltapäivällä olin saanut kaikki tavaramme täydellisesti järjestettyä omille paikoilleen ja Tinttikin oli saanut nauttia päiväheinistään. ”Lähetäänkö testaamaan?” Tinu huuteli alakerrasta tarkoittaen, että olisi aika viedä Tintti tarhaan. ”Joo, hetki vaan”, vastasin ja valitsin kaapista juuri viikkaamani turkoosin sadeloimen, jonka ajattelin heittää Tintin talliloimen päälle. Ulkona oli varsin kurja ja kostea sää, kun lämpötila oli noussut nollan yläpuolelle. Kun olin saanut Tintille loimen päälle, lähdimme kohti tarhoja. Sillä aikaa, kun Tinu päästä mukaansa ottaman Varron omaan tarhaansa, annoin Tintin tutustua tulevaan tarhakaveriinsa aidan takaa. Leppoisa tamma tuli hetkeksi haistelemaan tarhan vieressä uteliaana kuikuilevaa Tinttiä, mutta palasi sitten tyynesti omiin oloihinsa.

”No totuuden hetki sitten”, Tinu virnisti ja avasi tarhan portin. Päästin Tintin irti ja sydän pamppaillen katsoin, kuinka ruuna varovasti lähestyi suomenhevostamma Tarjaa. ”Hyvältä näyttää”, uskalsin vihdoin hengähtää helpottuneena, kun hevoset olivat hetken tehneet tuttavuutta ja alkaneet sitten kaikessa rauhassa hamuta maasta viimeisiä hajanaisia heinänkorsia. ”Niin näyttää. Mä arvasin, että tää menee kyllä hyvin”, Tinu hymyili tyytyväisenä ja tohisi sitten taas askareisiinsa. Jäin hetkeksi vielä tarhalle katselemaan hevosten puuhia ennen kuin suuntasin takaisin talliin. ”Mä jätin tohon Tintin karsinan oveen pienen lapun, missä on tärkeimmät hoito-ohjeet. Tintti saakin tänään lopun päivän vapaaks, niin mä lähen jo kotiin. Huomiseen!” huutelin Tinulle tallin ovelta. ”Selvä juttu, nähdään huomenna!” Tinu vastasi reippaasti.

- Otterley

Tintin 4-vuotispäivä lähestyy ja sitä myöten tarkoitus olisi myös aloittaa ruunan kilpailu-ura Stall Sjöbackassa järjestettävissä harjoituskoulukilpailuissa. Osana valmistautumista osallistuimme Tintin kanssa muutamiin leikkimielisiin mätsäreihin, jotta ruuna pääsisi hieman tunnustelemaan kilpailupaikkojen tunnelmaa. Kuten saattoikin olettaa, ei Tintti ottanut vieraasta ympäristöstä erityistä stressiä ja ruuna onnistuikin hurmaamaan tuomarit niin erikoisella päänmerkillään kuin mallikkaalla käytökselläänkin.

Ensimmäisenä vuorossa oli leikkimieliset pikamätsärit. Tintti arvosteltiin poikkeuksellisesti kolmen hevosen ryhmässä, joka oli tuomarin mukaan hyvin tasaväkinen. Loputa punaisen nauhan vei kaunis issikkatamma ja Tintti sai tyytyä siniseen. Päivän lopuksi sinisten nauhojen kehässä Tintti oli lopulta SIN3 kahden leppoisan suomenhevosen jälkeen. "Todella hauskat merkit! Sievä, mutta ruunamainen rakenne. Luonteeltaan todella kiva, tämän kanssa olisi voinut jäädä seurustelemaan ihan muuten vaan", kuvaili tuomari Tinttiä.

Seuraavaksi vuorossa oli pikanäyttelyt, joissa osallistuimme oreille ja ruunille tarkoitettuun luokkaan. Mietin etukäteen, onko Tintillä mitään mahdollisuuksia, jo luokkaan ilmoittautuisi myös liuta hienoja oreja, mutta tällä kertaa juuri meidän Tintti osui hyvin tuomarin hevosmakuun ja Tintti sijoittui toiseksi kymmenen hevosen luokassa. "Punarautias isoilla merkeillä on aina hieno, mutta tällä on erityisen hieno ja erikoinen päämerkki!" tuomari ihasteli Tintin kohdalla.

- Otterley

Tintti on taustaltaan varsin eksoottinen tapaus, sillä ruuna on Namibiassa sijaitsevan Zonjiet Studin kasvatti ja todellakin siis kotoisin Afrikasta. Tintti on kuitenkin rekisteröity hollantilaiseksi puoliveriseksi, joten ruunan syntymämaa saattaa tulla yllätyksenä monelle. Minulle Tintti päätyi, kun huomasin joulun alla Zonjiet Studin kasvatteja myynnissä. Iskin silmäni välittömästi potentiaaliseen ja hieman erikoisen näköiseen ruunaan (vaikka kasvattajan mukaan kahdesta kirjavasta vanhemmasta syntyneen Tintin ulkonäkö olikin hieman pettymys). Niinpä otinkin yhteyttä Namibiaan ja sain pian sähköpostiini kasan videoita ja vakuutteluja siitä, että Tintti todellakin oli sitä mitä etsin. Olin itsekin vakuuttunut näkemästäni, joten päätin tehdä kaupat ja allekirjoittaa paperit.

Onnekseni vuoden vaihteessa oli Zonjiet Studista lähdössä isompi hevoskuljetus Eurooppaan, joten en itse joutunut pähkäilemään, miten saisin Tintin Afrikasta tänne pohjolan perukoille. Sen sijaan matkasin Tintin perässä Tsekkeihin, missä Zonjiet Studin omistajan toinen suuri siittola sijaitsi. Perillä sain kuulla, että Tintti oli pärjännyt matkalla hyvin ja ollut yksi hevoskuljetuksen rauhallisimmista matkustajista. Niinpä ei ollutkaan yllättävää, että parin päivän huilin jälkeen, lyhyehkö matka Suomeen sujui ilman hankaluuksia. Toistaiseksi Tintti asuu Hukkapurossa, mutta ruunan kanssa on tarkoitus etsiä rauhallisempi tallipaikka mahdollisimman pian.

- Otterley

Mikäköhän on mahdollisuus, että kahdesta kirjavasta vanhemmasta syntyy yksivärinen varsa? Alle neljän prosentin mahdollisuus. Tibenzon syntymää odotettiin, kuin kuuta taivaalta. Tietenkin kasvattaja oli haaveillut kirjavasta voimakastahtoisesta varsasta, josta tulisi myöhemmin kouluratojen ehdoton tähti. Unelmat romuttuivan kuin tuhka tuuleen orivarsan syntyessä. Aamulla karsinassa odotti rautias varsa, joka oli kaukana kaikista haaveista. Ei se näyttänyt vahvalta, pikemminkin rääpäleeltä, joka haparoi epävarmana emänsä kupeissa. Ehkä orivarsasta tulisi silti kelpo ratsu, vaikka selvää olisi heti, että orivarsa jäisi pieneksi kooltaan.

Orivarsan kasvaessa sai se lisää vahvuutta ja vuotiaana se näytti jo hevoselta. Tibenzo oli perinyt selvästi vanhemmiltaan hyvätapaisen, tasaisen luonteensa ja ori oli nopea oppimaan sekä helposti käsiteltävissä. Ainoa huono puoli Tibenzossa oli se, että nuori ori ei voinut sietää lähellensä muita hevosia, saatika eläimiä. Lisäksi ori oli täysin hormoniensa vietävissä ja oli täysin mahdotonta aavistaa, milloin rauhallinen ori saisi hormonikohtauksen. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin viedä ori klinikalle ruunattavaksi. Muutaman kuukauden jälkeen Tibenzo oli rauhoittunut huomattavasti eikä käyttäytynyt enään niin arvaamattomasti, mitä oriaikoina.

Kolmeen ikävuoteen mennessä ruunan ratsukoulutus oltiin saatu hyvin alkuun. Tibenzo oli nopea ja innokas oppimaan uutta ja tällöin ruunan pystyi huoletta jo tarhaamaan muiden hevosten kanssa. Olin tällöin vielä hieman epävarma ruunan tulevaisuudesta. Ei epäilystäkään, että hevosesta tulisi erinomainen Grand Prix tason kilpahevonen, mutta pääsisikö ruunan täysi kapasiteetti oikeuksiinsa Zonjiet Studissa?

- HM

Tapahtumakalenteri

PVM Paikka Tapahtuman nimi Muuta
01.05.2016 Rouhimäki Rouhimäen vappurieha, söpikset
01.04.2016 Metsälammen Ratsutalli B-ratsastusmerkin suoritus
31.03.2016 Stall Sjöbacka Yksityiskouluvalmennuksen katselmus
26.03.2016 Amoriini Kouluvalmennus
25.03.2016 Kilpailukeskus Bergman Kouluvalmennus
28.02.2016 Kisatalli Mango Match Show
14.02.2016 Orange Wood Ystävänpäivän värinäyttelyt
28.01.2016 Ravila Koulutunti

Kilpailukalenteri

Tintti kilpailee pääasiassa KRJ:n alaisissa porrastetuissa koulukilpailuissa ja on nyt tasolla 3.

PVM Paikka Laji Taso Sijoitus Muuta
PVM Paikka Laji Taso Sijoitus Muuta
25.05.2016 Hukkapuro Koulu (KRJ) Helppo A (kansallinen taso) 32/32
25.05.2016 Hukkapuro Koulu (KRJ) Vaativa B (aluetaso) 18/26
29.04.2016 Aittohaara Koulu (KRJ) Helppo A (aluetaso) 4/10
29.04.2016 Aittohaara Koulu (KRJ) Helppo C (aluetaso) 1/12
19.04.2016 Le Château de Raconteur Koulu (KRJ) Helppo A (aluetaso) 13/21
19.04.2016 Le Château de Raconteur Koulu (KRJ) Helppo B (aluetaso) 6/24
06.04.2016 Hukkapuro Koulu (KRJ) Helppo A (seurataso) 1/41
31.03.2016 Ryhmä Rämä Koulu (KRJ) KN Special (seurataso) 5/22
31.03.2016 Ryhmä Rämä Koulu (KRJ) Helppo C (seurataso) 4/35
18.03.2016 Jadessa Warmbloods Koulu (KRJ) Helppo C (seurataso) 11/72
01.03.2016 Stall Katina Koulu (KRJ) Helppo B (seurataso) 5/15
01.03.2016 Stall Katina Koulu (KRJ) Helppo C (seurataso) 4/11
26.02.2016 Jadessa Warmbloods Koulu (KRJ) Helppo C (seurataso) 15/62
24.02.2016 Jadessa Warmbloods Koulu (KRJ) Helppo C (seurataso) 17/53
22.02.2016 Stall Katina Koulu (KRJ) Helppo D (seurataso) 7/14
22.02.2016 Stall Katina Koulu (KRJ) Helppo D (seurataso) 7/8
20.02.2016 Rinnstein Koulu Helppo C 1/15
13.02.2016 Oberwald Koulu (KRJ) Helppo D (seurataso) 23/35
30.01.2016 Ravila Koulu Helppo C 1/20
25.01.2016 Oldfinion Dressage Koulu (KRJ) Helppo D (seurataso) 27/42
22.01.2016 Minnantila Koulu (KRJ) Helppo C (seurataso) 46/50
13.01.2016 Stall Sjöbacka Koulu FEI Kouluratsastusohjelma 4-vuotiaille hevosille 2015 (rata) 10/13