Hukkapuro

30.11.2024 - Central Park Equestrian Festival

Tapahtuma Central Park Equestrian Festival

Siitä oli pitkä aika, kun Julian oli viimeksi tuntenut olonsa niin kotoisaksi. Kun muut tiimin jäsenet ihmettelivät silmät pyöreinä taivaanrantaan piirtyviä pilvenpiirtäjiä ja kauhistelivat tasaista taustamelua, johon sekoittui liikenteen kohina, taksien torvien tööttäily ja puheensorina, Julianista niissä oli jotain lohdullista ja jopa rauhoittavaa. Vaikka jetlag oli iskenyt paljasjalkaiseen newyorkilaiseen yhtä kovaa kuin ruotsalaiseen ja norjalaiseen kollegaankin, se ei tuntunut Juliania tänään haittaavan. Tätä kilpailumatkaa mies oli odottanut jo pitkään.

Y2K Ion, tuttujen kesken ihan vaan Tuho (Julianin kavereita nauratti kun hän käänsi orin suomenkielisen lempinimen heille kertoessaan kilparatsuistaan) suhtautui Central Parkin Liberty-areenaan aivan yhtä käytännöllisesti kuin muihinkin kilpailupaikkoihin. Ei ori huomannut, että tämä kilpailu oli Julianille tärkeä. Ehkäpä kaikkein tärkein tällä kaudella. Ja toisaalta saattoi olla onni, ettei alati kasvava hermostuminen (tai innostunut jännitys, kuten mies itselleen ankarasti vakuutti) tarttunut Julianista Tuhoon. Auttoi, kun edes toinen ratsukosta piti päänsä kylmänä.

Kilpailupäivä eteni niin kuin kilpailupäivät yleensä. Hukkapuron tiimi toimi kokeneesti ja jokainen tiesi paikkansa ja aikataulunsa. Julian ei ollut ratsastanut tallin listoilla vielä kovin pitkään, mutta hän oli tyytyväinen. Vaikka talli olikin enemmän tunnettu kouluratsastuspuolelta, oli sieltä löytynyt Julianille kilpailukäyttöön kaksi todella upeaa esteratsua. Näistä Tuho oli erityisesti Julianin mieleen järkevänä, mutta kuitenkin sopivan energisenä hevosena. Jos se oli vaatinut Suomeen muuttamista, että pääsi ratsastamaan tällaisella hevosella tällaiselle areenalle, Julian olisi valmis tekemään saman ainakin sata kertaa uudestaan. Vaikka ei ehkä marraskuussa… New Yorkin marraskuu voitti Hukkavaaran marraskuun mennen tullen.

Lopulta pitkän päivän edetessä koitti odotettu hetki, jolloin Julian sai ratsastaa Tuhon areenalle yleisömeren eteen. Mies tiesi, että hänen pitäisi sulkea mielestään pois kaikki muu ja vain keskittyä tulevaan suoritukseen. Tuho oli tuntunut hyvältä verryttelyissä ja Julianilla oli täysi luotto siihen, että ori hoitaisi hommansa, kunhan vain hän itse onnistuisi. Vaikka Julian tiesi, ettei hänen pitäisi tehdä niin, mies antoi ajatuksensa harhailla ja katseensa kiertää katsomoita, kunnes lopulta hän löysi etsimänsä. Erinomaisilla (ja aivan naurettavan kalliilla) paikoilla, niin lähellä että Julian saattoi hymyillä heille ja nyökäyttää kevyesti päätään oli hänen parhaat ystävänsä, jotka lähinnä kuumeisesti odottivat, että Julian hoitaisi päivätyönsä pois alta ja ehtisi lasilliselle vielä ennen lentoa takaisin Suomeen. Ja äiti. Julianin hymy leveni ja mieli rauhoittui, kun hän hetkeksi tavoitti lempeiden, harmaiden silmien katseen. Ikuisuus sitten äiti oli kannustavasti istunut katsomassa, kun hän ravasi lihavalla ponilla maapuomien yli ja kutsui sitä esteratsastukseksi. Tänään hän saisi näyttää äidille, mitä esteratsastus todella oli.