Hukkapuro
virtuaalitalli / a SIM-game stable
virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, tamma
ruunikko, 165 cm
s. 06.06.2015
Kasvattaja Syltty
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-I
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Klosterhof Medingen,
Kisu on rempseä ja itsevarma tamma, joka tuo aina mukanaan ripauksen draamaa ja paljon huumoria. Se on tallin oma diiva, joka tietää arvonsa ja odottaa muiden ymmärtävän sen. Kisu on luonteeltaan iloinen ja eloisa, ja sen olemuksessa on jotain väistämättä vangitsevaa. Kisu viihtyy erinomaisesti muiden hevosten seurassa, mutta se tietää, miten varmistaa, ettei jää lauman häntäpäähän. Ihmisten kanssa tamma on hurmaava ja viehättävä, mutta se osaa myös testata, kuka todella ansaitsee sen luottamuksen.
Hoidettaessa Kisu on persoonallinen pakkaus. Se nauttii huomiosta, mutta saattaa käyttää tilaisuuden hyödykseen, jos hoitajan keskittyminen herpaantuu. Harjaushetket ovat Kisun mielestä oikein mukavia, joten sillä harvoin on kiire muualle hoitohetkien aikana. Samalla tamma on kuitenkin herkkä huomaamaan, jos jokin ei mene sen mielen mukaan, ja silloin se voi näyttää hieman nyrpeämpää puoltaan. Kaviot Kisu nostaa kiltisti, mutta saattaa silloin tällöin kokeilla, voisiko tilanteesta tehdä hieman hauskemman itselleen vaikkapa jalkaa heiluttamalla.
Kisu on ratsastaessa eloisa ja reaktiivinen, mutta se ei anna mitään ilmaiseksi. Tamman kanssa on rakennettava hyvä luottamus, jotta yhteistyö toimii saumattomasti. Kisu rakastaa vauhtia ja vaihtelua, joten sen kanssa parhaiten onnistuvat ratsastajat, jotka osaavat yhdistää tietynlaisen leikkisyyden tarkkuuteen. Kuten muutenkin, Kisun kanssa paikallaan on sopiva annos huumorintajua ja hurjapäisyyttä. Oikean ratsastajan kanssa Kisu liikkuu kauniisti ja ilmavasti, ja sen energisyys näkyy edukseen erityisesti kouluradoilla. Maastossa se on rohkea, mutta saattaa välillä keksiä omia "lyhyitä ratkaisujaan" reitin valintaan.
Kilpailutilanteissa Kisu on kuin lavalla oleva supertähti. Se nauttii yleisön huomiosta ja osaa kantaa itsensä ylpeästi. Kisu ei hermostu helposti, mutta vaatii ratsastajaltaan rauhallisuutta, jotta se pystyy keskittymistä vaativiin suorituksiin. Sen esiintymistapa on huomiota herättävä ja itsevarma, ja tamman energia näkyy usein lisäpotkuna kilpailutilanteissa. Lastauksessa Kisu voi testata omistajansa pitkäjänteisyyttä...
| i. O'Neill evm fwb-ori, 168 cm, ruunikko |
ii. Dell Miró evm fwb-ori |
| ie. Betty Cocodust evm fwb-tamma |
|
| e. Kiss Goodbye evm fwb-tamma, 164 cm, musta |
ei. Goodies evm fwb-ori |
| ee. Sugar Monrue evm fwb-tamma |
Kisun isä, O’Neill, oli 168cm korkea ruunikko suomalainen puoliveriori, jolla kilpailtiin kouluratsastuksen parissa Intermediate-luokissa. O’Neill niitti menestystä ympäri Pohjoismaita ja tuli tunnetuksi hienoista liikkeistään, komeasta ulkonäöstään ja jonkinasteisesta herttaisuudestaan. Kisapaikoilla ori aina halaili maassa seisovaa ratsastajaansa, joten ei ihme, että sitä pidettiin hellyyttävänä tapauksena. Luonteeltaan O’Neill oli kuitenkin periksiantamaton ja kovaluonteinen, eikä sen kanssa päässyt ihan helpolla. Jälkeläisiä orilta löytyy hienot 20 kappaletta ympäri Euroopan ja ori periytti hienoja liikkeitään ja komeata ulkonäköän. O’Neill joutui valitettavaan onnettomuuteen, jonka vuoksi hevonen jouduttiin lopettamaan 21-vuotiaana.
Kisun isänisä, Dell Miró, oli jykevärakenteinen, mutta hienoliikkeinen 169cm korkea musta suomalainen puoliveriori. Koostaan huolimatta ori eteni kauniisti ja omasi pehmeät ja miellyttävät askellajit. Ori oli myös ulkonäöllisesti komea. Kasvattajallaan se kävikin useissa näyttelyissä, ja sai monia palkintoja nuoruusvuosinaan. Vanhemmiten ori myytiin harrasteratsuksi ja uusi omistaja käytti sitä helpoissa koulu- ja esteluokissa. Dell Miró oli loistava ratsu omistajaperheen teineille, sillä hevosesta löytyi haastetta, mutta se ei ollut millään tapaa vaarallinen. Jälkeläisiä orilta löytyy 10 kappaletta ja jokainen jälkeläinen on perinyt isänsä hienot liikkeet ja rakenteen. Ori jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen vuoksi 23-vuotiaana.
Kisun isänemä, Betty Cocodust, oli innokas suomalainen puoliveritamma Keski-Suomesta. Tämä 167cm korkea rautias tamma kilpaili menestyksekkäästi niin koulu- kuin estekilpailuissakin. Menestyksekkään uran jälkeen Betty Cocodust päätettiin kantakirjata ja sieltä napsahti ensimmäinen palkinto, joka oli suuri yllätys omistajaperheelle. Luonteeltaan hevonen oli lempeä ja rento tallaaja, jonka kanssa oli helppo tehdä töitä. Jälkeläisiä tammalta löytyy kolme kappaletta, jotka ovat perineet emältään helpon luonteen. Betty Cocodust lähti viettelemään rattoisia eläkepäiviään Ruotsin maaseudulle 21-vuotiaana, jonka jälkeen siitä ei ole sen kummempia kuulunut.
Kisun emä, Kiss Goodbye, oli 164cm korkea musta suomalainen puoliveritamma. Tamma oli pääasiassa siitos- ja harrastehevosena toimiva hevonen. Siitä kaavailtiin kilparatsua esteradoille, ja se keräsikin 5-vuotiskaudellaan muutamia sijoituksia nuorten hevosten luokista. 6-vuotiskautensa alussa, täydessä kilpailukunnossa ollessaan, tamma kuitenkin joutui auto-onnettomuuteen ja loukkasi jalkansa. Tulevaisuus estehevosena saatiin unohtaa, mutta omistajat pitivät kuitenkin tamman sen suvun ja miellyttävän luonteen vuoksi. Kiss De Vill on Kiss Goodbyen ensimmäinen varsa, jonka se varsoi 9 vuoden ikäisenä. Kisun lisäksi tammalta löytyy neljä muuta jälkeläistä. Kiss Goodbye periytti jälkeläisilleen erityisesti kaunista ulkonäköään ja rempseyttään.
Kisun emänisä, Goodies, oli 165cm korkea ruunikko suomalainen puoliveriori, joka kilpaili muutaman vuoden menestyksekkäästi kouluratsastuksen parissa ennen pelkkään jalostuskäyttöön siirtymistä. Sijoituksia ropisi, mutta kun kilpailunäytöt olivat kunnossa, kantakirjapalkinnon lisäksi, oli orin aika siirtyä jalostuskäyttöön. Goodies oli luonteeltaan reipas ja eteenpäinpyrkivä ja sen kanssa oli kohtuullisen helppo tehdä töitä. Haasteita ei tietenkään puuttunut, mutta sen kanssa ei kauaa tarvinnut tapella, vaan hevonen uskoi käsittelijän sanaa viimeistään toisella kerralla. Jälkeläisiä orilta löytyy hienot 22 kappaletta, joista jokainen on menestyjä ainakin joko käyttö- tai näyttöpuolella. Goodies periytti jälkeläisilleen hienoja liikkeitään ja reippauttaan. Ori kuoli vanhuuteen 26 vuoden iässä.
Kisun emänemä, Sugar Monrue, oli vain 160cm korkea suomalainen puoliveritamma. Tällä mustalla neidolla oli sitä paljon puhuttua ulkonäköä ja se kantakirjattiinkin ensimmäiselle palkinnolle. Sugar Monrueta ei paljoa kisakentillä nähty, vaan sen kanssa keskityttiin lähinnä suvun jatkamiseen ja näyttelyissä kiertämiseen. Sugar Monrue oli luonteeltaan lempeä, mutta periksiantamaton, eikä se luovuttanut helposti. Pahaa se ei tarkoittanut kenellekään, mutta lähes keinoja kaihtamatta se yritti saavuttaa tavoitteensa. Jälkeläisiä tammalta löytyy viisi kappaletta, joista kolme ovat tammoja ja kaksi oreja. Jälkeläisilleen tamma periytti erityisesti loistavaa ulkonäköään. Sugar Monrue menehtyi valitettavaan ähkyyn 20-vuotiaana.
Kirjoittanut Dimma
Kisu kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!
Tarkemmat kilpailutiedot näet VRL-profiilista
Kisun kolmas varsa syntyi yöllä juuri sillä hetkellä, kun ehdin ajatella, että ehkä tämä menee vielä huomiseen. Ei mennyt. Kisu hoiti varsomisen itsevarmasti ja kokemuksella. Vaikka kahdesta edellisestä varsasta olikin aikaa, ei se näkynyt tamman otteissa minkäänlaisena haparointina. Kaikki meni niin hyvin, että jälkikäteen tuli ajateltua, että olisi ollut parempi käyttää sekin yö kunnon yöuniin kuin varsakameran kyttäämiseen. Mutta minkäs teet. Varsan syntymä on kyllä sellainen tapahtuma, johon ei varmasti koskaan kyllästy.
Ja voi mikä varsa Kisulle syntyikään! Musta, pitkäsäärinen ja jo ensihetkistä lähtien täynnä elämää. Ja vihdoin kovasti odotettu tammavarsa. Saatoin hieman kyynelehtiä ilosta, kun tajusin, että pitkään mielessä ollut nimi pääsisi nyt vihdoin käyttöön. Kisun varsasta tulisi ehdottomasti Etta Enchant ja nimi tuntuikin sopivan pienelle varsalle täydellisesti. Ensimmäisistä hetkistään lähtien sillä oli katseessa samaa diivamaisuutta ja itsevarmuutta kuin emällään.
Kisu otti emän roolin haltuun vanhana konkari. Se on aina ollut huolehtivainen ja tarkka varsoistaan, mutta yhtä lailla se on tamma, joka ei turhia hössötä. Etta sai heti alusta asti selkeät säännöt ja reilun mutta napakan opastuksen siitä, miten elämä toimii – ja miten sitä eletään tyylillä. Uskon, että pieni tammavarsa saikin alusta alkaen niin hyvät eväät elämään kuin mahdollista omalta emältään.
Ensimmäisinä päivinä Etta kulki emänsä vierellä kuin varjo, mutta jo viikon ikäisenä se alkoi näyttää perineensä myös Kisun itsevarmuuden. Pieni musta varsa kipitti häntä tötteröllä tutkimaan maailmaa, ja vaikka se välillä eksyi muutaman metrin liian kauas, Kisu ei hätkähtänyt. Se antoi varsansa kokeilla rajoja ja odotti tietäväisenä, että varsa palaisi kyllä takaisin emänsä luokse, kun huomaisi itse päätyneensä liian kauaksi. Mutta jos muu ei auttanut, Kisun terävän hirnahduksen kuuli jo kaukaa.
Kisun varsa Etta jää meille Hukkapuroon asumaan, ja en voisi olla onnellisempi. Ehkä nyt seurailen tammavarsaa omistajan vaaleanpunaiset sydänsilmälasit silmillä, mutta mielestäni Etta on jo osoittanut huikeaa potentiaalia tulevaisuutta ajatellen. On ihanaa, että Etta jää meidän tallille ja saan seurata vierestä, kuinka tämä pieni musta ihme kasvaa ja löytää oman paikkansa. Ja jos se on vähänkään emänsä kaltainen, tiedossa on hienoja hetkiä, mutta varmasti myös draamaa. Katsotaan olenko vielä yhtä ihastunut parin vuoden päästä tai siinä vaiheessa, kun tammalle pitäisi alkaa opettaa ratsun alkeita. Onneksi siihen hommaan voi aina palkata jonkun, ja pitää itse sydänsilmälasit edelleen silmillä.
Tänään koitti se hetki, jota sekä odotin innolla että vähän jännitin – Kisun ensimmäinen kunnon treeni varsomisen jälkeen. En ollut ihan varma, mitä odottaa. Edellisten varsomisten aikaan Kisu oli ollut vielä nuori, mutta nyt tammalla alkoi olla jo ikää. Olisiko Kisu edelleen oma säihkyvä itsensä, vai olisiko emätouhut tuoneet siihen uuden, rauhallisemman vaihteen?
No, turha kai edes kysyä. Kisu on Kisu.
Jo tarhasta hakiessa se marssi vastaan korvat hörössä, silmissä tuttu pilke ja olemus huokuen intoa. Myös ensimmäiset askeleet selästä käsin tuntuivat yllättävän tutuilta. Kisu oli vähän pyöreämpi kuin ennen varsomista, mutta sen asenne oli ennallaan. Käynnissä se asteli eteenpäin itsevarmana, kuin se ei olisi ollut treenitauolla päivääkään.
Ravi tuntui alusta asti rennolta, mutta mukana oli myös pientä ylimääräistä sähäkkyyttä, jota en ollut odottanut tuntevani. Kisu oli saanut palautua rauhassa ja liikutusta oli aloiteltu rauhallisesti. Ehkä liian rauhallisesti tamman mielestä... Nyt Kisukin tuntui pääsevän taas kunnon treenin makuun ja tamma todellakin nautti siitä, että sai haastaa itseään ja tehdä vanhoja tuttuja asioita.
Loppukäynneissä Kisu venytti kaulaansa pitkälle eteen ja huokaisi syvään. Se oli palannut takaisin kehään.
© Otterley 2017
Tausta © Anders Peter Amsnæs
(CC BY 2.0)
Otsikon kuva © Ellen Sinding
(CC BY-NC-SA 2.0)
