Hukkapuro
virtuaalitalli / a SIM-game stable
virtuaalitalli / a SIM-game stable
holstein, ori
ruunikko, 163 cm
s. 14.05.2015, 15v.
Kasvattaja Satu T.
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Copyright by Fee-Fotografie,
Ken on ori, jonka elämässä ei koskaan ole tylsää hetkeä. Se on tallin oma tuhotermiitti, joka käyttää hyödykseen jokaisen sekunnin ilman tekemistä. Se ei todellakaan malta odottaa, että maailma tarjoaisi sille viihdykettä, vaan keksii itse säpinää. Vaikka sen tuhotyöt voivat aiheuttaa harmaita hiuksia, orissa on jotain vastustamattoman karismaattista. Kenin energian ja luonteenpiirteet ovat kuin suoraan elokuvan charmikkaalta sankarilta, joka tietää valloittavansa kaikki – mutta samalla se osaa olla yllättävän herkkä ja keskittynyt, kun sen huomion saa oikeaan suuntaan.
Hoidettaessa Ken on sekä veikeä että vilkas. Se saattaa hamuilla hoitajan hihoja tai tarkistaa kaikki taskut herkkujen varalta. Ja varmuuden vuoksi ainakin sata kertaa. Jos ori tylsistyy, sen kekseliäisyys löytää keinon purkautua – oli kyseessä sitten karsinan oven lukon avaaminen, ruokakipon heittely tai loimen syöminen. Kenin kanssa saakin käyttää mielikuvitusta pitääkseen hoitotilanteet mielenkiintoisena ja palkitsemalla oria pienistäkin onnistumisista.
Kun Ken on selässä, se muuntautuu tuhotermiitistä todelliseksi kouluratojen taiteilijaksi. Ainakin, jos orin loppumattoman energian saa suunnattua oikeaan suuntaan. Kenin luontainen energia ja tarkkuus pääsevät oikeuksiinsa, kun siltä vaaditaan teknistä taitoa ja haasteisiin vastaamista. Ori rakastaakin kiemuroita ja tehtäviä, jotka haastavat sen keskittymiskyvyn ja tasapainon. Parhaimmillaan Ken on ratsastajan kanssa, joka osaa yhdistää huumorin ja kurinalaisuuden päivittäisessä tekemisessä.
Ken rakastaa vilinää ja huomiota, eikä mikään tilanne tunnu olevan sille liian suuri tai jännittävä. Ori nauttii esiintymisestä ja antaa kaikkensa radalla, vakka joskus ylimääräinen enrgia saattaa pursuta yli myös tavalla, josta ei tuomareilta heru pisteitä. Kilpailupaikoilla se kuitenkin hurmaa yleisön veikeällä olemuksellaan ja itsevarmoilla suorituksillaan.
| i. Kerrigan evm holst-ori, 165 cm, ruunikko |
ii. Kieran evm holst-ori |
| ie. Lilith evm holst-tamma |
|
| e. Abaigael evm holst-tamma, 160 cm, rautias |
ei. Winthorp evm holst-ori |
| ee. Odette evm holst-tamma |
Kerrigan oli 165 cm korkea ruunikko holstein-ori, joka kilpaili menestyksekkäästi Intermediaire I -tasolla kouluratsastuksessa. Kerriganin liikkeissä korostuivat erityisesti pehmeä, joustava ravi ja näyttävä, voimakas laukka. Ori oli rakenteeltaan sopusuhtainen ja erittäin jalo, mikä teki siitä erinomaisen kouluratsun. Luonteeltaan Kerrigan oli herkkä ja tarkkaavainen, mikä teki siitä vaativan, mutta palkitsevan ratsastaa. Ori oli suosittu jalostushevonen, sillä se periytti jälkeläisilleen varmaa jalkatekniikkaa ja kykyä liikkua rennosti mutta tehokkaasti. Kerrigan menehtyi 20-vuotiaana nivelrikkoon, joka kehittyi uran jälkeisinä vuosina.
Kieran oli 166 cm korkea ruunikko holstein-ori, joka kilpaili Grand Prix -tasolla. Kieran oli voimakas ja ryhdikäs hevonen, jolla oli erityisen vahva takaosa ja vaikuttava, kantava laukka. Sen piaffe ja passage keräsivät usein kiitosta tuomareilta niiden rytmin ja tasapainon ansiosta. Luonteeltaan Kieran oli itsepäinen, mutta kokeneen ratsastajan käsissä se oli erittäin suorituskykyinen. Ori siirtyi siitoskäyttöön kilpailu-uransa jälkeen ja jätti jälkeensä useita lahjakkaita kouluratsuja, jotka perivät sen vahvan laukan ja näyttävät etujalkojen liikkeet.
Lilith oli 163 cm korkea musta holstein-tamma, joka kilpaili Prix St. Georges -tasolla. Lilithin vahvuuksia olivat kevyet ja tahdikkaat liikkeet sekä erityisen hyvä tasapaino. Tamma oli tunnettu yhteistyöhaluisuudestaan ja rauhallisesta luonteestaan, minkä ansiosta sen kanssa työskentely oli miellyttävää myös aloittelevammille ratsastajille. Lilith toimi siitostammana kilpailu-uransa jälkeen ja varsoi neljä jälkeläistä, joista suurin osa perii sen tasaisen luonteen ja kauniit liikkeet.
Abaigael oli 160 cm korkea rautias holstein-tamma, jonka energinen ja pirteä olemus teki siitä mieleenpainuvan. Vaikka Abaigael ei ollut kooltaan suuri, se suoritti Intermediate-tason kouluratsastusluokissa voimakkaasti ja tarkasti. Sen takajalkojen aktiivisuus ja kyky käyttää selkäänsä tehokkaasti tekivät siitä taitavan erityisesti pirueteissa ja sarjavaihdoissa. Abaigael oli luonteeltaan reipas ja rohkea tamma. Siitostammana Abaigael jätti viisi varsaa, joille se periytti erityisesti työskentelymotivaatiota ja ponnistusvoimaa. Abaigael kuoli 22-vuotiaana ähkyyn.
Winthorp oli 167 cm korkea kimo holstein-ori, joka oli rakenteeltaan ryhdikäs ja urheilullinen. Grand Prix -tasolla kilpaillut Winthorp teki vaikutuksen yleisöön erityisesti laukkaliikkeillään. Sen piruetit olivat hallittuja ja tarkkoja, ja sarjavaihdot suorastaan liukuivat eteenpäin. Ori oli tunnettu myös rauhallisesta, itsevarmasta luonteestaan, mikä teki siitä loistavan kilparatsun. Siitoskäytössä Winthorp periytti varsilleen ryhdikästä olemusta ja voimakasta takaosaa, mikä oli erityisesti edukseen kouluratsastuksessa.
Odette oli 162 cm korkea rautias holstein-tamma, joka erottui keveydellään ja siroudellaan. Kilpailu-urallaan Odette kilpaili nuorten hevosten luokissa, joissa se sai kiitosta hyvästä kokoamiskyvystään ja tahdikkaasta liikkumisestaan. Kilparadoilta Odette siirtyi siitostammaksi, ja sen viisi varsaa ovat kaikki perineet sen kauniin pään ja pitkän, hyvin liittyvän kaulan. Luonteeltaan Odette oli kiltti mutta tarmokas, ja se nautti päästessään työskentelemään ihmisen kanssa. Tamma kuoli 20-vuotiaana ähkyyn.
Ken kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!
Tarkemmat kilpailutiedot näet VRL-profiilista
Hans Dietrich seisoi kentän keskellä, kädet puuskassa ja kasvoillaan perinteinen yrmeä ilme. Ken tanssahteli levottomana Andreaksen alla, selvästi täynnä energiaa, joka odotti purkautumistaan.
“Teidän ongelma on yksinkertainen,” Hans aloitti, ääni matalana mutta selkeänä. “Tuo hevonen on kuin ruutitynnyri, joka voi räjähtää milloin tahansa. Teidän pitää oppia hallitsemaan sen energia eikä antaa sen hallita teitä. Muuten siitä ei tule koskaan mitään. Verstehst du?”
Andreas naurahti, vaikka tiesikin ettei Hans ollut vitsailutuulella. Hän alkoi ratsastaa Kenillä keskiravia ja ori heitteli päätään protestina, kuin testatakseen, kuinka paljon sillä oli varaa riehua.
“Enemmän työtä, vähemmän leikkimistä,” Hans ärähti. “Työskentelemme siirtymisten kanssa, paljon siirtymisiä. Ette saa antaa sille aikaa keksiä omia tehtäviään.”
Siirtymisiä tehtiin toistuvasti, käynnistä raviin, ravista laukkaan, laukasta pysähdyksiin. Hans käski kovempaa ja kovempaa, enemmän ja enemmän ja vaikka vatsalihaksia kivisti ja hiki valui kypärän alta silmiin Andreas nautti joka hetkestä. Mies uskoi, ettei täydellisyyteen pääsemiseen ollut mitään muuta reittiä kuin kärsiä ja kärsiä vielä vähän lisää.
“Jatka! Ei mitään viivyttelyä. Tämä hevonen on liikaa sinulle, jos et saa sitä toimimaan. Ich habe keine Zeit für Unfähigkeit!” Hans jatkoi karjumistaan, ja Andreas puri hampaansa yhteen keskittyäkseen täysillä tehtävään.
Pikkuhiljaa Ken alkoi rentoutua ja kanavoida energiaansa oikeaan suuntaan. Hansin ilme pysyi kuitenkin tiukkana.
“Parempi! Mutta ette ole vielä lähelläkään sitä, mitä minä haluan nähdä,” Hans murisi. “Huomenna jatkamme tästä. Valmistautukaa, sillä minä en aio antaa teille hetkenkään armoa.”
Hans Dietrich ei näyttänyt olevan yhtään paremmalla tuulella kuin edellisenä päivänä. Ken tanssahteli levottomasti jo heti alkuverryttelyissä, mutta Andreas oli tänään varautunut. Hansin kärsimättömyys ja suorasukaisuus eivät olleet mitään uutta.
“Tänään keskitymme siihen, että hevonen liikkuu suorana, eikä vääntelehdi kuin joku mato kuumalla kivellä,” Hans julisti. “Jos se ei liiku suorana, kaikki työ on turhaa. Teidän täytyy tehdä siitä suoraviivainen kone, joka ei horju.”
Hansin ohjeiden mukaisesti Andreas ohjasi Kenin suoraan uralle ja keskittyi siihen, ettei ori lähtenyt kiemurtelemaan. Aluksi Ken yritti jatkuvasti venkoilla omiaan, mutta Hansin haukankatse huomasi jokaisen vinouden heti.
“Suoraan! Jos se ei kuuntele, tee siitä kuuliainen. Jos se painaa apuja vastaan, korjaa se heti. Ei ole mitään tekosyitä. Alles oder nichts!” Hans ärähti niin terävästi, että jopa Andreas sävähti.
Kun Andreas vihdoin sai Kenin kulkemaan suorassa linjassa, Hans nyökkäsi hyväksyvästi, mutta ei vielä hymyillyt. “Tätä minä haluan nähdä. Mutta se ei ole vielä täydellistä. Jos te ette työskentele kovemmin, siitä ei tule koskaan täydellistä.”
Andreas tiesi, että Hans ei ollut tyytyväinen ennen kuin jokainen askel oli täydellinen. Ja siitä huolimatta hän nautti valmennuksesta, kuin jokainen karjaisu olisi uusi haaste voitettavaksi. Andreas tiesi itsekin, että jotain hänessä oli vialla, koska kukaan muu tallilla ei odottanut yhtä innolla Hansin valmennuksia.
“Huomenna teette saman työn, mutta paremmin. Tämä oli vasta lämmittelyä,” Hans ilmoitti lopuksi, tyytymättömänä, kuten aina.
Kolmantena päivänä Hans Dietrich oli entistä tiukemmalla tuulella. Hän oli valinnut tämän päivän teemaksi kokoamisen, ja jos Kenillä olisi ollut vaihtoehto, se olisi todennäköisesti valinnut jotain vähemmän työlästä.
“Tänään te opettelette kokoamaan kaiken epämääräisen haahuilevan energian ja käyttämään sen hyödyksi. Se on kuin pommi, joka odottaa räjähtämistä. Mutta se räjähdys pitää hallita, ei päästää vapaaksi,” Hans jyrisi, äänessään sellainen paino, että Andreas tiesi olla ottamatta ohjeita kevyesti.
Andreas teki parhaansa saadakseen Kenin toimimaan Hansin odotusten mukaisesti. Ori oli jälleen täynnä energiaa ja yritti aluksi tempoa vastaan, mutta vähitellen Andreas sai sen kuulolle. Kootut askeleet alkoivat näyttää juuri siltä kuin Hans oli toivonut ja Andreaskin uskalsi hengähtää tyytyväisesti, kun selvisi omasta kierroksestaan ilman henkilökohtaisen piikitteleviä kommentteja.
“Teidän täytyy oppia kanavoimaan se energia! Tässä ei ole mitään tilaa virheille. Täydellisyys tai ei mitään. Wenn du das nicht beherrschst, hast du nichts gelernt!” Hans ärjyi, ja Andreas keskittyi jokaisella solullaan pitämään Kenin hallinnassa.
Kun Kenin liikkeet alkoivat todella toimia, Hansin kulmat suoristuivat hetkeksi. “Tuo on jo lähempänä sitä, mitä etsin. Teidän pitää vain osata kanavoida kaikki tuo energia oikeaan muotoon. Kun te sen opitte, silloin teistä tulee mestareita,” Hans kommentoi, ja Andreas näki miehen kasvoilla jopa hienoisen hyväksynnän pilkahduksen.
“Mutta olette vasta alkutekijöissä. Tästä tulee vielä pitkä tie. En ole vielä tyytyväinen.” Hans kuitenkin muisti lannistaa lopuksi.
© Otterley 2017
Tausta © Anders Peter Amsnæs
(CC BY 2.0)
Otsikon kuva © Ellen Sinding
(CC BY-NC-SA 2.0)
