Hukkapuro

Fatazin isä Furnau oli erittäin menestynyt kouluratsastuksen saralla ja niitti menestystä jopa kansallisella tasolla. Ori oli kunnianhimoinen ja taitava ratsu, joka ei antanut periksi. Välillä sen kanssa sai kuulemma tapella pienistäkin asioista ja usein orin tahto menikin lopulta läpi hieman kokenemattomampien käsissä. Furnau oli luonteeltaan säväkkä ja todella orimainen, eikä sitä olisi voinut laittaa aloittelijan käsiin. Suuresta rautiaasta orista löytyi voimaa kuin pienestä kylästä. Ratsastettaessa Furnau oli palkitseva, kunhan sen sai toimimaan kunnolla. Ori työskenteli innokkaasti ja pitkäjänteisesti. Hienon kilpailu-uran jälkeen ori jäi jalostuskäyttöön ja siltä löytyy 23 varsaa ympäri Euroopan. Furnau periytti erityisesti hienoa rakennettaan ja periksiantamattomuutta. Ori menehtyi valitettavaan ähkyyn vain 23-vuotiaana ja oli suuri menetys omistajaperheelle.

Fatazin isänisä Urbinz oli oikea rasavilli tapaus. Komea se oli kuin mikä, mutta pienintäkään häivähdystä keskittymisestä tai rauhallisuudesta siltä ei löytynyt. Ori ei ollut tämän vuoksi mikään erityinen kisatykki, mutta kilpaili muutamaan otteeseen koulu- sekä estekilpailuissa. Menestystä se ei monestakaan kisasta niittänyt, mutta ainakin se hurmasi ulkonäöllään. Urbinz on lähinnä kiertänyt näyttelyissä ja se on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle. Vaikka ori ei koskaan muuten ollut paikallaan, oli näyttelytilanne jostain syystä aina kovin rauhallinen. Urbinz oli haluttua jalostusmateriaalia periyttäen hienoa rakennettaan ja siltä löytyykin hurjat 45 varsaa, jonka jälkeen orin omistaja päästi orin ansaitulle eläkkeelle ilman sen kummempia murheita. Urbinz jouduttiin lopettamaan pahojen vanhuuden vaivojen takia 27 vuoden iässä.

Fatazin isänemä Adarea oli luonteeltaan omistajansa kertoman mukaan melko seurallinen hevonen, joka tuli toimeen hyvin niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa. Tamma viihtyi hyvin myös omassa rauhassa, joten tallikäyttäytyminen oli usein esimerkillistä. Adarea oli todella palkitseva ratsastettaessa ja sen kanssa oli mukava tehdä töitä. Tamma ei myöskään stressaillut tai hötkyillyt liikoja ja eteni määrätietoisesti. Kilpailumenestystä tammalta löytyy lähinnä kouluratsastuksesta, missä se olikin aivan lyömätön. Adarea kilpaili ympäri Eurooppaa, kunnes siirtyi 15-vuotiaana pelkästään jalostuskäyttöön. Tammalta löytyy kuusi hienoa varsaa, joista jokainen on menestynyt kouluratsastuksessa. Hevonen periytti kaunista kimoa väriään ja lujaa tahtoa, sekä tietenkin seurallisuutta. Adarea kuoli vanhuuteen noin 29 vuoden iässä.

Fatazin emä Falkentraum oli kaunis musta hannovertamma, jolla oli mielettömän kaunis pää ja suuret silmät. Luonteeltaan tammaa kuvattiin hieman oikukkaaksi, joka ei antanut mitään ilmaiseksi. Falkentraum oli todella harvinaislaatuinen ja palkittiin monet kerrat parhain pistein näyttelytapahtumissa. Tamma kilpaili vain muutaman vuoden kouluradoilla, mutta sitäkin menestyksekkäämmin. Moni onkin miettinyt, miksi tammalla ei jatkettu loistokasta kilpailu-uraa. Omistaja kaavaili hevosesta ehdottomasti jalostustammaa ja kun Falkentraum oli saanut näyttöjä kasaan, sai se jättäytyä kokonaan julkisuudesta pois. Tamma periytti kaunista ulkonäköään ja periksiantamattomuutta. Falkentraum synnytti kuusi kaunista ja tervettä jälkeläistä elämänsä aikana ja kuoli lopulta vanhuuteen 29-vuotiaana.

Fatazin emänisä Bolderun oli luonteeltaan maailman paras ja kiltein ori. Parempaa olisi voinut hakea. Bolderun oli lempeä, vaikkakin periksiantamaton, ja erittäin ihmisrakas halailija. Orilla kilpailtiin kouluratsastuksessa, mutta se pääsi nuoruusvuosinaan myös muutamiin estekilpailuihin. Esteiltä menestystä ei tullut, mutta koulukiemuroilta sitäkin enemmän. Vaikka orilla oli potentiaalia ja taitoa vaikka mihin, jäi se myös kouluradoilta nopeahkosti pois ja jatkoi elämäänsä rentona puskaratsuna omistajaperheen teineille. Ori oli hyvää jalostusmateriaalia sillä se periytti helppoa luonnettaan ja taitojaan. Sillä ehdittiin teettää kuitenkin vain kaksi varsaa, sillä ori menehtyi onnettomuudessa vain 16-vuotiaana.

Fatazin emänemä Castaletta oli myöhemmin merkittäväksi kasvaneen siittolan kantatamma. Kohtuullisen hyväluonteinen ja nättirakenteinen raudikko, jolla myös riitti taitoja kansallisen tason kouluratsastuskentille. Castaletan omistaja kilpaili tammalla itse ja tamma olikin vain yhden ihmisen hevonen. Tai ainakin yhden ihmisen kerrallaan, sillä heti kun esimerkiksi paikalle ilmaantui toinenkin harjailemaan tai muuten vain höpisemään karsinalle, alkoi kiukuttelu. Castaletta oli temperamenttinen hevonen, eikä se luovuttanut vähällä. Se myös keinoja kaihtamatta eteni tavoitteitaan kohti ja monet itkut sen kanssa sai vääntää. Castaletta periytti kolmelle varsalleen temperamenttiaan ja kaunista rautiasta väriään. Tamma jouduttiin lopettamaan sen jäätyä auton alle karkureissullaan 24-vuotiaana.

Kirjoittanut Dimma