Hukkapuro

Donnerklang – tai "Donni", kuten oria kotitallilla kutsuttiin – oli upea, 172 cm korkea ruunikko oldenburg-ori, joka herätti huomiota missä tahansa liikkui. Donni oli kuin luotu kouluratsastukseen: sen liikkeet olivat näyttävät ja lennokkaat ja koko sen olemus todella karismaattinen. Luonteeltaan Donni oli rauhallinen ja viileän itsevarma – ori, joka ei stressannut turhista mutta rakasti tehdä vaikutuksen.

Donnin isä, Don Magnifico, oli puolestaan melkoinen persoonallisuus. Iso, musta, 175-senttinen ori ei jättänyt ketään kylmäksi – eikä aina positiivisella tavalla. "Magne" oli yhtä aikaa hurmaava ja itsepäinen, mutta osaavien käsissä siitä kuoriutui todellinen kilparatojen kuningas. Orin ratsastaja eräässä haastattelussa kuvailikin oria "hevoseksi, joka tarvitsee oman hovinsa" ja tämä kuvaus orista jäi elämään. Mutta niin upea ori Don Magnifico oli, että se ansaitsi kyllä erityiskohtelunsta.

Donnin emä Dewdrop Veil, eli "Veera", oli aivan erilainen tapaus. Kevyt ja herkkä ruunikonkimo tamma tuntui aina vähän vaeltelevan omissa ajatuksissaan. Veera oli kuitenkin täynnä miellyttämisenhalua ja rakasti rauhallisia hetkiä hoitajansa kanssa. Kouluradoilla Veera menestyi vaatimattomammin, mutta näyttelyissä se menestyi kuitenkin niin hyvin, että sille riitti kysyntää siitostammana. Veeran rauhallisuus ja kauneus siirtyikin suoraan moniin sen jälkeläisiin.

Twilight Serenade, eli "Sara", oli mustankimo tamma, joka teki vaikutuksen ensisilmäyksellä. Kaikki tallilla tiesivät, että Sara oli oikea diiva – mutta hyvällä tavalla. Tamma kantoi itsensä itsevarmasti ja tiesi oman arvonsa, mutta ei kuitenkaan ollut millään tavalla ärsyttävä, vaan oikeastaan hyvin miellyttämisenhaluinen ja ystävällinen. Sara kilpaili kouluratsastuksessa Grand Prix tasolla asti ja sen karsinan ovea koristikin aina näyttävä rivistö erilaisia ruusukkeita.

Saran isä, Taifun, oli myös mieleenpainuva tapaus. Iso, musta ori oli todella karismaattinen, mutta myös sellainen "hillitty hurjapää". Sen kilpailusuoritukset olivat aina huikeita ja yleisöä miellyttäviä ja niissä tuntui olevan tietynlaista vaaran tuntua. Mutta kotona Taifun oli yllättävän leppoisa. Tässä orissa yhdistyikin sekä huikea taito että miellyttävä luonne, joten ei mikään ihme, että ori on ollut todella suosittu jalostuksessa ja sen monet jälkeläiset ovatkin myös niittäneet menestystä kouluradoila.

Saran emä, Tiana, oli puolestaan kaukana leppoisasta. Ruunikonkimo tamma oli pieni ja pippurinen, mutta samalla niin älykäs, että tuntui, että se luki ajatuksia. Sen omistaja kuvaili sitä "hevosena, joka oppii uuden tempun ennen kuin ehdit edes opettaa." Tiana oli myös varsinainen monitaituri, joka loisti kouluratsastuksen lisäksi myös valjakkoajossa. Jälkeläisilleen tamma on perityttänytkin tasapainoa ja ketteryyttä nopen älyn lisäksi.