Hukkapuro

22.10.2014 - Kohti kilpakenttiä

Näin lokakuun kunniaksi on Blakekin lastattu kisarekkaan ja tamman kanssa on alettu säännöllisesti kiertää eri kouluratsastuskilpailuita. Uudet tilanteet ja varsinkin pidemmän matkat selvästi vielä hermostuttavat tammaa, vaikka henkisenä tukena olisikin ollut tallin viilipytty Evangeline, joten suurin osa radoista on ollut melkoista sähellystä. Kuitenkin myös muutama sijoitus on tullut, joten tästä on hyvä jatkaa.

Kotosalla yhteistyö Blaken kanssa on alkanut sujua aina vain paremmin tamman totuttua tallin menoon ja jopa meidän rämisevään peltipurkkiin, jota myös maneesiksi sanotaan. Oli suuri läpimurto, kun tuulen ujellellessa maneesin rakenteissa onnistuin ratsastamaan Blaken täysin rennoksi, joten jonkinlainen luottamus on välillemme syntynyt.. Ehkäpä pikkuhiljaa tamma alkaa ottaa elämän hieman rennommin.

Blakesta on myös kuoriutunut aikamoinen villikko tarhassa, kun tamma on tutustunut Hukkapuron omiin kasvatteihin Manoniin ja Evangelineen. Epävarma Blakekin on oppinut haastamaan tammoja leikkiin ja nuoret ovatkin innostuneet juoksemaan tarhassa yllättävän innokkaasti. Mukava nähdä, että Blakekin on löytänyt paikkansa tallin "akkalaumassa".

02.11.2014 - Johan Gwerderin kouluvalmennus

Saksalainen kouluvalmentaja ja vanha työkaverini Johan Gwerder oli tullut viikonlopuksi Suomeen ja piti tänään kouluvalmennuksen minulle ja Blakelle. Meillä on tamman kanssa viimeaikoina ollut aivan uskomattoman paljon erimielisyyksiä siitä, mitä asioita on syytä pelätä ja mitä ei ja viimeisimmät ratsastuskerrat olivat olleet melkoista vääntöä.

Johan aloitti valmennuksemme, kuten kaikki valmennuksensa, itsenäisellä alkuverryttelyllä. Blake oli saanut päähänsä kammota maneesin kulmia, eikä ilman äkillisen kylmenemisen takia paukahtelevat peltiseinät paljon ongelmaa auttanut. Niinpä alkuverryttely alkoi neuvottelulla Blaken kanssa siitä, mikä on tarpeeksi hyvä syy oikoa kulmia. Lopulta Johan puuttui tilanteeseen asettamalla jokaiseen kulmaan kartiot kierrettäviksi, kuten aikoinaan alkeistunnilla. Olin kuolla häpeään vääntäessäni rakasta GP-tammaa tekemään pienen voltin aina kulmakartion ympärille, jotta kulmien ratsastus helpottuisi.

Lopulta Johanin keinot tepsivät ja Blake suostui rentoutumaan, vaikka pakkanen edelleen saikin maneesin seinät paukkumaan. Kun tamma vihdoin oli valmis töihin, pyysi Johan meitä ratsastamaan kaikki askellajit läpi hänen ohjeidensa mukaan. Erityisesti Blaken piaffe sai paljon kehuja, mutta tamman passageen hän kaipaisi hieman lisää voimaa.

Viimeisenä hioimme siirtymisiä kootun ja lisätyn ravin välillä. Hieman väsähtänyt Blake ei aivan parhaimpaansa pystynyt esittämään ja saimmekin kotiläksyksi Johanilta yrittää lisätä tamman takaosaan voimaa, jotta tamma ei väsyisi niin helposti ja siirtymiset tulisivat vielä näyttävämmäksi. Luvassa taitaakin siis olla hieman kuntokuuria tulevaisuudessa, mutta ainakin pääsimme toivottavasti maneesin kulmamöröistä vihdoin lopullisesti eroon.

15.11.2014 - Ensimmäinen varsa

Tänään syntyi Blaken ensimmäinen varsa. Suloinen ruunikko tammavarsa syntyi kaikessa rauhassa keskipäivän tienoilla. Aurinko paistoi juuri sopivasti Blaken karsinaan ja siinä valomeressä tammavarsa paistatteli iloisena, joten nimekseen varsa sai hetken pohdinnan jälkeen Wolf’s Brightside. Blake tuntui suhtautuvan varsaansa aluksi hieman vierastaen, mutta onneksi hetken ihmettelyn jälkeen tamma tuntui toteavan, että jaloissa pyörivä pallero on oikeastaan ihan ok. Tämän jälkeen on tamma ollut varsalleen mitä parhain emä.

Wolf’s Brightsiden isäksi valikoitui komea fwb-ori Eucarya Hecaterus. Vaikka orilla ei vielä olekaan kilpailunäyttöjä, on orin suku sen verran vakuuttava, että kuulemma myös orin kasvattajan yllätykseksi on Hecaterus ollut varsin suosittu jalostusmarkkinoilla. Itseäni miellytti erityisesti Hecateruksen isä Suprant Xiro, joten olen tyytyväinen siitä, että se löytyy nyt myös meidän hevosen suvusta.

Muuten Blaken kanssa on edelleen kierretty kisakenttiä ja pian alkaakin tammalla olla jo tarvittava määrä sijoituksia kouluratsastuskilpailuissa. Vaikka alku Blaken kanssa olikin melkoisen takkuista, on tamma selvästi rauhoittunut pikkuhiljaa tottuessaan Hukkapuron ympäristöön ja nykyään tamma onkin jo huomattavasti helpompi ratsu.

05.12.2014 - Toinen varsa

Blaken toinen varsa syntyi tänään melkoisen hälyn saattelemana. Seurasimme Blaken vointia tarkkaan, kun tamma vaikutti aina vian tuskaisemmalta ja tuskaisemmalta pyöriessään karsinassa. Tamma puhisi ja hirnahteli levottomasti, kunnes lopulta varsominen alkoi. Synnytys sujui hitaasti ja ehdimme jo soittaa eläinlääkärin paikalle, kun lopulta Blake sai ponnistettua suurikokoisen mustan orivarsan maailmaan. Miehekäs orivarsa tokeni pian ja olikin jo hetken päästä hoippumassa jaloillaan etsimässä ruokaa. Eläinlääkäri tarkisti huolella sekä tamman että varsan ja totesi, että kaikki on erinomaisessa kunnossa.

Orivarsan isänä on Blaken kasvattajan Weemin omistuksessa oleva Baridonissa asuva trakehner ori Absinthe Woods, jolta löytyy huikeat 70 KRJ:n alaista sijoitusta. Lisäksi orin suvusta löytyy ehkä hieman kyseenalaisestikin kuuluisa Blowjob of Scorpia sekä tietenkin isälinjan kantahevosena legendaarinen trakehner ori Gothard. Upea musta orivarsa sai nimekseen Wolf’s Blacksinthe yhdistelmänä isänsä ja emänsä nimistä. Mahtipontinen, hieman romuluinen oripoika ampaisi heti yhdeksi suosikkihevosistani.

Blaken kanssa sijoitukset KRJ:n alaisista kilpailuista alkavat olla täynnä ja tarkoituksena olisikin saada tamma Evangelinen kanssa mahdollisesti samaan tilaisuuteen KRJ:n laatuarvosteluun. Tämän jälkeen Blakea odottaakin leppoisa siitostamman elämä.

12.12.2014 - Kahjo liikenteessä

Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä, kun tervettä maalaisjärkeä uhmaten päätin lähteä Blaken kanssa maastoon. Vaikka kello oli vasta kaksi, oli ulkona jo hämärää ja tuuli ulvoi puissa kuin viimeistä päivää. ”Lähdetään hakemaan vähän jännitystä elämään”, naureskelin tallipihalla, kun kipusin Blaken selkään ja ohjasin tamman kohti tallipihasta lähtevää hiekkatietä. Blake kulki jännittynein askelin korvat täysin tötteröllä valmiina säntäämään pakoon, jos tilanne sitä vaatii. Niinpä aloin lauleskella joululauluja hiljaiseen ääneen rentouttaakseni hieman tunnelmaa.

”Blake on arkajalka, musta hölmö poni täääää…” olin innostunut hoilottamaan omia sanoja Petteri Punakuonon sävelellä kovaan ääneen, kun tien veressä kulkevalta metsäpolulta eteemme ilmestyi naapurin isäntä suurikokoisen ajokoiransa kanssa. Säpsähdin ja Blake loikkasi komean sivuloikan tien toiseen laitaan, jonka jälkeen se jäi epäluuloisesti mulkoilemaan miestä ja koiraa. ”Oikein hyvää joulua!” huikkasin iloisesti miehelle, joka nyökkäsi jäykästi takaisin ja jatkoi matkaan. Hihitellen kehotin Blaken jälleen liikkeelle ja jatkoin hyräilyäni koko kotimatkan. Taidettiin tehdä aikamoinen vaikutus naapurin setään..