Hukkapuro

Beko löytyi Hukkapuroon hieman vahingossa, sillä olin ajatellut että vuoden 2025 teema olisi keskittyä enemmänkin lyhytsukuisiin hevosiin ja uusien linjojen kasvattamiseen ja jättää pidempi ja vanhempisukuiset odottamaan myöhemmälle. Yksi tähän tavoitteeseen sopiva tamma löytyikin Storywood Dressage Centeristä samaan aikaan Bekon kanssa, joten ehkä tavoite tämän ostosreissun kohdalta kuitenkin saavutettiin edes puoliksi. Mutta onhan Beko nyt vaan hieno ja sympaattinen tapaus. Se täydentää ehdottomasti kokoelmaani Oldfinion Dressagen vanhoista hevosista hevostemme suvuissa (miten voi olla että Cairaan ja sen isä Cairo Bazaar ei muka vielä ollut tässä kokoelmassa. No nyt vääryys on korjattu, kun Cairaan löytyy kerrattuna sekä ieii. että eiii. puolelta). Muutenkin orilla on sellainen suku, jota minun on vaikea ohittaa: Vegaslaisia, isälinjassa hannover-ori Routinier, Kinship Warmbloodsin kasvatteja, niitä jo mainittuja Oldfinionlaisia, Alondralaisia, Eucarya Polka, Tropicalainen, Silverbrand-kasvatti...). No ei taida olla vaikea arvata, miksi Beko tarttui mukaani. Eikä oria suositellut Trevor Andrewskaan ole aivan nimetön kaveri...

Beko on se hevonen, jonka seurassa ei voi olla hymyilemättä. Se on tallin hyväntulisin ja innokkain tyyppi, joka on aina valmiina antamaan parastaan – myös silloin, kun kukaan ei edes pyytänyt. Beko on sydämellinen ja ystävällinen, eikä sillä tunnu olevan koskaan huonoja päiviä. Tai sitten orin huonotkin päivät ovat kuitenkin keskimääräistä parempia. Beko suhtautuu kaikkeen elämässä – ihmisistä harjoitusrutiineihin – sellaisella lapsenomaisella innolla, että välillä se unohtaa olevansa aikuinen kouluhevonen. Mutta juuri tämä tekee orista niin sympaattisen, vaikka ei aina menisikään ihan oppikirjojen mukaan.

Hoitaessa Beko on kuin innokas apulainen, joka haluaa osallistua kaikkeen. Ori venyttää kaulaansa nähdäkseen, mitä teet, ja saattaa yrittää "auttaa" nuuhkimalla taskujasi tai nyppimällä takkisi vetoketjua. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat, kunhan annat Bekolle vähän huomiota ja kehuja matkan varrella, sillä joskus tuntuu siltä, että ori voisi elää pelkästä positiivisesta huomiosta. Beko on myös hevonen, jonka kanssa saa viettää aikaa niin paljon kuin haluaa hellitellen ja hassutellen. Se ei nimittäin varmasti koskaan kyllästy huomioon.

Ratsastettaessa Bekolla on ehkä enemmän tarmoa kuin taitoa. Mielessään ori nimittäin varmasti on ihan kaikkien lajien maailmanmestari ja kruunaamaton kuningas. Ainakin sellaisella itseluottamuksella se lähestyy uusia tehtäviä. Varsinkin alkuun Beko voi olla varsinainen häseltäjä, joka yrittää niin kovasti, että unohtaa, mikä oli itse tehtävä. Kun saat Bekon rauhoittumaan ja keskittymään, se muuttuu loistavaksi työtoveriksi. Sen liikkeet ovat sulavat ja kauniit, ja se yrittää aina antaa kaikkensa. Vaikka Beko onkin kouluratsu, hyppää se myös mielellään esteitä, mutta sanonpahan vain, että onneksi siinä lajissa ei jaeta tyylipisteitä.

Kilpailuissa Beko on ihailtavan positiivinen ja hyväntuulinen. Se matkustaa reippaasti ja tervehtii kisapaikalla jokaista kuin vanhaa ystävää – kyllä, myös niitä toisia hevosia, jotka eivät ehkä vastaa sen lämpimiin eleisiin yhtä innokkaasti. Radalla Beko on täysillä mukana. Joskus sen liiallinen into saattaa näkyä pienenä kiirehtimisenä ja muuten vain häseltämisenä. Ja vaikka radalla tapahtuisi mitä, Beko lähtee aina yhtä iloisena ja ylpeänä pois.