Hukkapuro

virtuaalitalli / a SIM-game stable

Baby au Lait

"Betty"

VH16-031-0263


suomalainen puoliverinen, tamma
rautias, 165 cm
s. 01.05.2015

Kasvattaja Syltty
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757

KRJ-I

virtuaalihevonen / a sim-game horse

Kuollut 31.03.2025

Betty on prinsessamainen tamma, joka tietää, kuinka olla huomion keskipiste ja nauttia parrasvaloista. Tamma on kuin satukirjan hahmo, jonka kauneus ja kaikinpuolinen ihanuus saavatkin osakseen ihastelua. Tamma on ystävällinen, mutta ehkä myös hieman pöyhkeä, eikä aina aivan niin rakastettava kuin tamma ehkä itse kuvittelee. Betty tulee toimeen muiden hevosten kanssa, mutta luonnollisesti olettaa paikkansa olevan aivan huipulla, mieluiten lauman johtajana.

Hoidettaessa Betty on kuin kaunis prinsessa, joka ansaitsee vain parasta. Harjaaminen on tamman mielestä yksi elämän suurista nautinnoista, ja se seisoo kuin patsas, kun joku huolehtii sen kauniista karvasta. Tamma nauttii erityisesti pään ja kaulan rapsuttelusta, ja jostain syystä myös letitys ja kaikenlainen muu puunaus on kovasti sen mieleen. Tamman kanssa voisikin siis viettää vaikka koko päivän kauneudenhoitoon keskittyen. Eläinlääkärin tai kengittäjän saapuminen on tamman mielestä hieman jännittävä, mutta yleensä Betty kuitenkin käyttäytyy asiallisesti, kunhan sitä kohdellaan arvostavasti ja kunnioittavasti.

Ratsuna Betty on herkkä ja kauniisti liikkuva, mutta hieman tuuliviiri. Se mikä yhtenä päivänä toimii, ei välttämättä enää seuraavana päivänä kelpaakaan hänen kunikaalliselle korkeudelleen. Hyvänä päivänä tamma varmasti esittäisi piaffet ja passaget vaikka perunasäkki selässään, mutta kaikkein kehnoimpana ei edes olympiatason ratsastaja saisi välttämättä tammasta parasta esiin. Onneksi näitäkin päiviä oppii ennakoimaan ja mitä tutumpi ratsastaja on, sitä vähemmän hän ainakaan yllättyy tamman mielenliikkeistä.

Kilpailuissa Betty on joko loistava tai aivan kamala. Välimastoon osuvia päiviä on vain harvoin. Tamma ei todellakaan ole mikään suoritusvarmuuden perikuva, mutta hyvät - tai ei vain hyvät vaan erinoimasen upeat ja loistavat - suoriukset saavat antamaan anteeksi ne kerrat, kun radan jälkeen saa hävetä. Betty tietenkin tietää olevansa upea, joten sitä ei yleisöt tai kilpailupaikat jännitä. Aina vaan ei huvita viihdyttää niitä typeriä alamaisia.


Sukutaulu

i. Chermann evm
fwb-ori, 170 cm, musta
ii. Cherwoch evm
fwb-ori
ie. Oh Delux evm
fwb-tamma
e. Cherrys Lil Lies evm
fwb-tamma, 164 cm, rautias
ei. Ruby Kitten II evm
fwb-ori
ee. Viva Rosely evm
fwb-tamma
Isälinja: (0)
Emälinja: (0)

Sukuselvitys

i. Chermann on musta hurmuri, joka miellyttävän ratsastuksellisuuden ja luonteen omaavana edustaa suomalaista puoliverieliittiä ja periytyy hienoista yleispainotteisista hevosista, jotka ovat molemmat kilpailleet koulua ja esteitä menestyksekkäästi. Chermann eli kotoisammin Samu on kilpaillut kouluratsuna intermediate-tasolle saakka pokaten mm. yhden Suomenmestaruuden ja lisäksi 170-senttinen ori on kilpaillut metrin luokkia 2-tasolla. Monipuolinen käyttöorii on kantakirjattu sopusuhtaisena oriina II palkinnolle ja lisäksi se on palkittu kisatuloksistaan rodun laatuarvostelussa II palkinnolle. Chermann on ollut pääasiassa käytössä suomalaisen puoliverisen jalostamiseen ja sillä on parikymmentä jälkeläistä tähän mennessä. Kisauransa ori on jo lopettanut, mutta jälkeläisiä hyvän suvun ja kisatulosten turvin tupsahtelee vielä toisinaan. Suuri osa varsoista on kilpaillut vaikeissa koululuokissa, mutta mukaan mahtuu myös estepuolen osaajia muutama. Samu on periyttänyt jälkeläisilleen myös hyvää luonnetta ja käsiteltävyyttä.

ii. Cherwoch on suomalaista kantakirjaa edustava puoliveriori, joka on kilpaillut aiemmin esteillä, mutta siirtynyt jalkaongelmien vuoksi kokonaan koulukäyttöön voittaen muutamia isoja kilpailuja vaikealla tasolla. Muutaman GP-tasonkin luokan startannut ori on käytökseltään moitteeton ja jälkeläisilleen komeaa kiiltävän mustaa väriä periyttänyt ori on myös lahjakas liikkeiltään, oikeastaan ori tuntuu olevan hyvä kaikkessa mihin tarttuu.. Cherwoch on muun suvun tavoin syntynyt ja kasvanut Suomessa ja myös sen vanhemmat ovat suomalaista kantakirjaa. Jälkeläisiä orille on kertynyt parisenkymmentä, joista valtaosa kilpaillut kouluratsuina. 170-senttinen ori kilpaili itse esteillä metrin tasolla aikanaan. Cherwoch muutti siitoskäytön lopetettuaan eläkkeelle Pohjois-Suomeen, missä se ilmeisesti yhä elää.

ie. Oh Delux on koulupainotteinen suomalainenpuoliveritamma, joka on myös startannut hyvin tuloksin muutamia metrin esteluokkia. Musta tamma on kantakirjattu II palkinnolle ja se on ollut melko suosittu kouluhevosten lisäksi kenttähevosten jalostuksessa, koska sen vanhemmat ovat kilpailleet kolmea lajia. Delux eli Della itse ei kuitenkaan kilpaillut kenttää, koska rohkeus ja rahkeet estepuolella eivät sinne asti riittäneet, vaikka tamma kisasikin koulua GP-tasolla saakka. Tamman varsat ovat olleet kysyttyjä myös naapurimaassa Ruotsissa, jonne niitä on viety muutamia kilpailemaan ja siitokseen vahvistamaan kyseistä kantakirjaa. Suomeen jääneet varsat sen sijaan ovat kilpailleet pääasiassa koulua Chermannia lukuunottamatta. Oh Delux polveutuu suomalaisesta kantakirjasta ja sen suvusta löytyy muitakin rauhallisia, yhteistyöhaluisia ja reipasliikkeisiä hevosia. Della on mitattu kantakirjatilaisuudessa noin 170-senttiseksi, eli se on melko suuri kantakirjansa edustaja.

e. Cherrys Lil Lies, tutummin Cherry polveutuu suomalaisista puoliverihevosista, pääasiassa koulupuolelta, jota tamma itsekin on kisannut intermediate-tasolla saakka. Lisäksi Cherryn on kerrottu olleen hyvä hyppääjä, vaikkei se olekaan esteitä koskaan kisannut omistajan koulupainotteisuuden vuoksi. Raudikko tamma on periyttänyt lähestulkoon samannäköisiä varsoja joka pakettiin: sen kaikki kahdeksan varsaa ovat suunnilleen emänsä miniversioita ja vieläpä samaa kokoluokkaa, vaikka ori olisi millainen ollut. 164-senttinen tamma oli luonteeltaan maltillinen kisaaja ja kiltti käsitellä. Myös sen varsat ovat perineet emänsä hyvän luonteen ja kilpailukapasiteetin koulupuolelle, vaikka muutamat ovat kokeilleetkin siipiään myös estepuolelle. Cherryä on käytetty siitokseen ainoastaan suomalaisessa kantakirjassa, samoin sen vanhempia ja varsoja. Cherry lopetettiin murtuneen jalan vuoksi tarhassa sattuneen tapaturman jälkeen kevättalvella 2016 ja siltä jäi Bettyn jälkeen vielä yksi tammavarsa, joka kuitenkin valitettavasti jouduttiin lopettamaan vuotiaana saatuaan keuhkokuumeen.

ei. Ruby Kitten II oli suvun musta lammas siinä suhteessa, että ori oli luonteikas kaveri, joka aiheutti harmaita hiuksia lähes kaikille sen kanssa toimiville. Kidius toimi lähes koko ikänsä siitoksessa luonteensa puolesta, vaikka tekikin kohtalaisen uran kouluratsuna sopivan rohkean ratsastajan löytyessä, jonka kanssa yhteistyö toimikin kohtalaisen hyvin ja ori jopa sijoittui ihan hyvin vaativalla tasolla. Kidiuksen varsat ovat kilpailleet myös jonkun verran esteitä, mutta mitään suurlupauksia ei suvusta ole syntynyt. Ori lopetettiin siittolan vaihtaessa omistajaa 2010-luvun alussa. Rautias 170-senttinen ori periytyi suomalaisista puoliverihevosista ja on itsekin ollut käytössä vain tämän kantakirjan sisällä, samoin ovat sen jälkeläiset.

ee. Viva Rosely oli kauniin punarautiaan karvan omaava sirorakenteinen tamma, joka kilpaili esteillä ja koulussa, pääpainonaan kuitenkin kouluratsastus, vaikka tamma ihan näppärä hypätä olikin. Rose toimi kisauransa jälkeen siitoksessa Hollolan siittolassa ja sai kaiken kaikkiaan kuusi varsaa, joista kaikki kilpailivat sekä koulua että esteitä pärjäten tasapuolisesti molemmissa. Rose oli luonteeltaan rauhallinen ja kiva tamma, periyttäen tätä hyvää ominaisuutta myös varsoilleen, jotka toimivat suomalaisen puoliverisen jalostuksessa kotimaassa, kuten tamma itsekin. Rose itse kilpaili vain vaativalla tasolla koulua, mutta sen varsat ovat päässeet pidemmälle koulutuksessaan. Rose periytyi kahdesta kouluhevosesta, joista varsinkin isä on tuttu monesta sukutaulusta. 165-senttinen tamma on periyttänyt jälkeläisilleen paitsi luonnetta myös näyttävät askellajit.

Sukuselvityksen kirjoittanut Jannica

Jälkeläiset

Un Petit Noir Wolf
fwb-tamma
s.31.01.2017
i. Black Berserker Raider xx
KTK-III
Fool's Gold 5318
fwb-ori
s.24.12.2016
i. Paper Planes
Espresso Bella Wolf
fwb-tamma
s.12.02.2024
i. Bollinger

Kilpailut

Painotuslaji: kouluratsastus
Koulutustaso: Intermediate I, 100cm

Betty kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!

Tarkemmat kilpailutiedot näet VRL-profiilista

Kouluratsastus taso 9/8
Esteratsastus taso 5/4

Saavutukset

28.02.2025 KRJ-I palkinto kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa
7 + 7 + 40 + 18 + 20 + 15 = 100 , KRJ-I - tilaisuus)


Päiväkirja

01.02.2024 - Kilpailuissa

pk-merkintä - kirjoittanut Sophia Hartman (VRL-12757)

Tänään oli kisapäivä ja voitte uskoa, että Hänen Korkeutensa Betty tiesi sen itsekin. Jo kisapaikalle saapuessa Betty skannasi ympäristönsä kuin arvovaltainen kuningatar uuden valtakuntansa reunalta. Se seisoi trailerissa hetken, katseli ympärilleen arvioivasti ja astui sitten ramppia alas arvokkaasti, kuin astuisi punaiselle matolle. "Olen saapunut", tamma ilmoitti hirnahtamalla arvokkaasti.

Verryttelyssä Betty liikkui upeasti ja juuri sopivalla säihkeellä. Olin varma, että tänään me loistamme. Kunnes... no, kunnes Betty huomasi jotain epäsopivaa kentän reunalla. Ehkä se oli liian kirkas takki, ehkä vääränvärinen kukkaruukku. En tiedä! Mutta sekunnissa Hänen Kuninkaallinen keskittymisensä sirpaloitui ja tilalle tuli suuri epäilys koko tilanteen kannattavuudesta. Ehkä Hänen Korkeutensa olisikin ollut parempi jäädä kotitallille tänään.

Radalle mennessä sain Bettyn onneksi takaisin työskentelymoodiin, ja ensimmäiset askeleet olivat kuin satukirjasta. Se kantoi itsensä upeasti, askel oli ilmava, ja ehdin jo hengittää helpotuksesta. Mutta koska kyseessä on Betty, pieni draama oli tietysti tarpeen. Juuri kesken kauniin keskiravin tamma päätti ottaa taiteellisen tulkinnan mukaan ohjelmaan ja lisäsi pienen ylimääräisen hypähdyksen kauniiden laukka-askelten saattelemana. Sinne meni se sijoitus...

Loppuun asti päästiin kunnialla, ja lopputervehdyksessä Betty seisoi kuin oikea mestari, kaula kaarella, häntä kevyesti heiluen. Sijoitusta ei tällä kertaa tullut, mutta se ei tammaa tuntunut haittaavan. Tärkeintä oli, että se oli saanut yleisön huomion itseensä ja siinä tamma oli kyllä onnistunut.

13.01.2025 - Prinsessa treenaa

pk-merkintä - kirjoittanut Sophia Hartman (VRL-12757)

Tänään sain taas ottaa vastuulleni Hänen Korkeutensa, Bettyn. Betty odottelikin jo tarhansa portilla, koska joku almaisista saapuisi hakemaan hänet ja tarjoamaan hemmottelua ja palvelua. Satoihan ulkona ainakin kaksi ripausta lunta, joten tarhailun oli parasta olla tältä päivältä ohi. Betty asteli talliin kevein ja arvokkain askelin, ja ehdin jo ajatella, että tänään sillä olisi hyvä päivä. Ehkä osuin puolittain oikeaan.

Harjaaminen, kuten aina, oli Bettyn mielestä päivän kohokohta. Se seisoi hievahtamatta ja nautti jokaisesta vedosta, silmät puoliummessa ja ylähuuli värähdellen. Tämä oli se kohta, kun oli helppo unohtaa vilkuilla kellloa ja räjäyttää koko loppupäivän aikataulut sillä, että jäi vain nautiskelemaan Bettyn kanssa. Kun pääsin pään ja kaulan rapsutteluun, tamma suorastaan nojasi minua vasten kuin kiitollinen hallitsija, joka antaa uskolliselle palvelijalleen hetken suosionosoituksen.

Räjähtäneistä aikatauluista huolimatta päätin hemmotella Bettyä oikein kunnolla ja letitin vielä lopuksi sen harjan. Tamma seisoi ylväänä kuin patsas, ja antoi minun tehdä työn kaikessa rauhassa. Kun olin valmis, tamma käänsi päätään ja tutkaili minua hetken. Pystyin lähes kuulemaan sen arvostelevat ajatukset. Onneksi se sentään hyväksyi työn eikä yrittänyt ravistaa kampaustaan auki saman tien.

Ratsastus puolestaan… no, Betty päätti, että tänään ei ollut ihan hänen parhaita päiviään. Tai ehkä minä en ollut tamman mielestä sille tänään kelpoinen ratsastaa. Lämmittelyssä tamma liikkui kauniisti ja kevyesti, mutta heti kun pyysin vähän enemmän, sain erittäin selkeän "ei tänään, kiitos" -vastauksen. Häntä huiskahti dramaattisesti, ja askel muuttui juuri sen verran tahmeaksi, että oli selvää: Bettyn motivaatio oli tänään jossain aivan muualla.

Mutta kuten aina, neuvottelun kautta löytyi kompromissi. Muutaman minuutin kärsivällisen suostuttelun jälkeen tamma huokaisi syvään kuin olisi hyväksynyt kohtalonsa, ja alkoi liikkua paremmin. Tietenkään mikään ei tapahtunut ilman pientä ylimääräistä draamaa, kuten satunnaisia "minä se vasta kärsin!" -huokauksia ja suurieleisiä päänravistuksia. Olihan se suuri vääryys kilpahevosen joutua tekemään vähän treeniä leipänsä (ja heiniensä, kaurojensa, lisäravinteidensa, hierojiensa...) eteen.

Lopuksi talutin Bettyn takaisin talliin, missä se sai tietenkin ylimääräiset rapsutukset ja pari porkkanaa. Olihan Hänen Korkeutensa kuitenkin tehnyt suuren työn tänään. Lumen ripsahtelutkin olivat jo laantuneet tyystin, joten kun päästin tamman takaisin tarhaan, se ravasi pois häntä kauniisti kaarella ja tyytyväisenä itseensä, aivan kuin se olisi juuri tehnyt jotain aivan mullistavaa, kuten voittanut kouluratsastuksen olympiamitalin.

Vilkaisin kelloani ja tajusin, että loppupäivän minun pitäisi juosta. Jotenkin Betty oli jälleen kerran onnistunut kaappaamaan koko aamupäivän ja jonossa oli vielä monta liikutettavaa hevosta, jotka saisivat nyt tyytyä hieman vähemmän kunikaalliseen kohteluun kuin prinsessa-Betty, joka tuntui tietävän heikot kohtani ja sen, etten vain mitenkään voinut kiirehtiä sen nautinnollista harjaustuokiota.